 | | |
| | |
|
Spaces home  m o s a i c sPhotosProfileFriends |  Tools   |
-muutto-nyt oli aika muuttaa, pakata kimpsunsa -tekstinsä ja kuvansa- uuteen osoitteeseen.
jakaa kirjoittaminen ja kuvat, ajatukset ja ideat, kahteen blogiin.
Päiväkirjamaisuus , arkipäivän ajatukset ja tekemiset blogiin helinää
Sisustajan kuvat ja ideat, linkit blogiin sisustajan korvamerkit
Tämä vanha ja tuttu ei häviä minnekään,
sisustuksellista osuutta siirrän hiljalleen sisustajan korvamerkkeihin,
haircut ja päiväkirjat jäävät tänne, kultaisiin muistoihin.
riittaHelinä kiittää ja kumartaa, siirtyy uudelle näyttämölle.
-TULE MUKAAN- sisustamisen linkkejäKierrellessä, etsiessä ja löytäessä uusia linkkejä
kielestä ei mitään ymmärrystä (Puola), mutta mielenkiintoisia kuvia kotimaisia huippuja.No, en varsinaisesti ole mikään urheilija (vaikka minulla "aiotko urheilijaksi"-kengät onkin) enkä penkkiurheilijakaan (ainoastaan mm-tason jääkiekkoa).
Mutta tämä Vastavirtan kulkijan blogista löytämäni youTube esitys
antoi varsinaisen urheilullisen olotilan.
Olkaa hyvä, nauttikaa upeasta suomalaisesta osaamisesta, jolla norjalaiset osaa ilakoida ! ihan mukava päivä.Tänään, tekemistä ja miettimistä ihan nokko. Oikein hyvä päivä, jos ei ota lukuun säätä. Alkanutta tuulta ja lumi/räntäsadetta.
Uusi kiva look, kampaaja Maritan (Hiuscorner) osaaviin käsiin ja luovuuteen luotin, ja mielestäni ihan upeat, erilaiset, uudet hiukset. Väriä puhutteli kaupungilla puolitututkin, siinähän oli sitä toivottua säpinää.
Etsiskelin kaupoista asioita, sängyn päätyjä, sohvaa, tuoleja, mattoja. Löysinkin. Mutta valaisimia en. Jos joku uskaltaisi, niin perustaisi tänne Ouluun valaisinkaupan. Jossa olisi lamppuja, ei sullottuna pieneen pieneen luukkuun, josta mitään ei löydä. Tosin ei ole mitään löydettävääkään. argh. Muurari paistaa lettuja. Nam. Siinä minulle sopivasti nimipäivä-juhlistusta. Aamulla Muurari muisti hellällä suudelmalla, äiti soitti ja lauloi (kiitos!), itse virkistyin kampaajalla, entinen työkaveri antoi kunnon halauksen, kivoja tekstiviestejä ystäviltä ja jotain punaista (hiusten lisäksi) kulkeutui kotiin. Ihana -punainen- hammasmuki ja saippua-annostelija. Ihan mukava päivä. kyllä lapsellinen ihminen on vähään onnellinen. valoaValaisimia, vuoden 2007 uutuuksia Lamp Gustav. Kauniiden Sandbergin tapettien kera.
Etsin sisustukseen sopivia, mustia valaisimia. Miten kauniita ne ovatkaan. Salaperäistä valoa. hetki vapaudessatänään, hetki sitten
elämä ja tekeminen
tuntui
vapaalta.
oliko se pieni hetki
yrittämisen vapaudesta?
vapaudeta valita
työnsä ja tekemisensä,
ajankohta
työlle ja tekemiselle
no, vielähän en ole yrittäjä,
lähinnä työttömän ja tekijän välimuoto.
Kyllä osuuskunta on oiva keksintö,
näille tekijöille joilla ei ole jatkuvasti tekemistä,
vaan silloin ja tällöin.
Positiivista on myös se, että yhteistyökumppani-verhoomoon saan viedä mainoksen
suunnittelupalveluistani. Hienoa.
Myöskin se on hienoa, että maanantaina pääsen vihdoin siihen neuvotteluun,
joka voi olla askel taas eteenpäin. Ehkäpä siihen yrittäjyyteen.
maalari maalasiIdeoita, värejä kodin maalaamiseen löytyy Resenen sivuilta, Decoration inspiration Gallerystä upeaa värien käyttöä.
"Paint colour cues for 2008
viileää ja kuumaa, värejä ja valkoista : ELÄMÄÄ
Ideat ja ajatukset kun tökkivät, eivät kulje, eivät pienintä askeltakaan, silloin on innostavaa harhailla, eksyä ja etsiä sisustavien blogien maailmaan. Vahingossa, monen mutkan takaa löytää pieni idea, ajatus, ehkä juuri siihen hetkeen, tai varastoitavaksii seuraavaan pysähtyneisyyden hetkeen. Mitt Lilla Hus löytyi vahingossa, sieltä kauniita kuvia ja linkki the beach studios ja kuvia toinen toistaan kauniimmista ja persoonallisista kodeista. Huomasin sen taas, jälleen kerran. Mieleni jakautuu kahtia värikkäiden ja vaaleiden sisustuksien parissa. Kuinka kauniin valkoiset sisustukset kiehtovatkaan, viileine värimaailmoineen, yllättävine muotoineen ja ideoideen. Näissä sisustuksissa puhuu muodot, pintojen rustiikkisuus tai hohtava sileys. Vaalean sisustuksen haaste onkin löytää silmälle katsottavaa, muotoja johon tarttua kiinni. Yllättäviäkin asioita. Kuinka kaunis onkaa kuvassa kylpyhuone, jonka hyllyillä on erilaisia peilejä! Värikkäät, kylläiset sisustukset saavat sydämeni sykkimään. Värikkään sisustuksen huomion vie upeat värit, niiden vastakohtaisuudet tai komplementtisuudet. Sointuvuudet tai keskinäinen väre ja säröily. Näin pääosan ottaa upeat värit, muodot soittelevat taustalla. ruokaa- sopivastiRuoka on hyvää. Hiukan liiankin hyvää. Opettelussa on - näin aikuisella iällä - syömisen periaatteet. Älä syö enempää kuin kulutat, ja tässä tapauksessa syö vähemmän, liiku enemmän kuin kulutat. Jotta että fyysinen minä pienentyisi. Nyt olen jo hiukan taas saanut itseäni niskasta kiinni, painonvartijoiden romppu on taas käytössä ja pisteitä lasketaan. Siitä näkyy olevan hyötyä, ainakin mitä armas ystäväni vaaka kertoo. Hyvä niin.
Olen tullut siihen tulokseen, että ihan tavallinen syöminen sopii minulle. Oikeata ruokaa ja hiukan herkkuja. Kuten aamukahvilla pullaviipale. Muurarin kanssa päiväkahvia näin viikonloppuisin nautittaessa myös toinen pulla-annos. Ruoka, josta pisteitä lasken on ihan tavallista ruokaa, en yritä kartaa mitään. Liikaa rasvaa ja kermaa kylläkin. Vaikka syön hiilihydraattejakin -kuten ihanaa pullaa- pienenen siitä huolimatta. Fyysisesti. En varmaan edes osaisi olla ilman itse leipomaa pullaa, aamupuuroa, välipala sämpylää.
Ilokseni huomasin leivottuani herkullisia pitkoja ja pikkupullia, että myös vehnäjauhoilla on merkitystä leipomuksen lopputulokseen. Olen ostellut viimeaikoina niitä halvimpia versioita, nyt päätin kokeilla Myllärin leivontakarkeita. Pullista ja pitkoista tuli ihanan pehmeitä, taikinaa oli ilo pyöritellä pikkupulliksi. Niiden täytteeksi tein kookoshiutaleista, rasvasta, sokerista, vehnäjauhosta ja vaniljasokerista maistuvan täytteen.
Launtai-iltaa juhlistimme itse tekemillä hampurilaisilla. Niitäkin sai kevennettyä reilusti, kun ultra kevyen majonneesin jatkoin vielä maidolla ja maustoin makealla chilikastikkeella. Perinteisen hampurilaissämpylän korvasin Katri Antelin lounassämpylällä , ehkä näin hiukan terveellisempi versio. Jauhelihapihvi paistettiin ihan itse, ja ehkä se eniten epäterveellisin osio oli cheddarjuusto pihvin päällä. Hyviä olivat, hampurilaiset. väripaletteja - pukeutumistaSisustaminen ja pukeutuminen,
värien yhdistelyä, muotoja ja kuoseja,
erilaisia pintamateriaaleja.
Paljon katsottavaa, inspiroivaa!
"This color it's not on the clothing.
Sure, maybe it's the hair, the watch, the skin, the bag or the bike. You don't have idea how many great combinations can give these elements."
taloista ja välittämisestäKiinteistövälittäjän ammatti se vaatii huumorintajua. Joskus. Naama peruslukemilla esitellä taloa, jonka kellarissa virtaa vesi. "Tämähän on ihan hyvä talo. No, kellariin tulee hiukan vettä." Hiukan? Kellarissa, sen talon jota kävimme katsomassa, ei ollut enää kosteutta; se oli ihan reilua vettä.
Yritin kyllä esittää Muurarille, että entä jos rakennettaisiin sinne uima-allas. Silloinhan se vesi siellä kellarissa ei haittaisi. No eihän se käynyt. Ei uima-allas- ajatus eikä koko talo. Muutoin kun hyvä ja remontoitavissa olisi ollutkin. Nyt me sitten kurkistelemme olohuoneen ikkunasta taloa, ja harmittelemme kuinka mukavalla paikalla se olisi ollutkin.
Kun käy katselemassa näitä vanhoja omakotitaloja, niin yleensä sen jälkeen kotiin tulo on kahta mukavampaa. Puhtaat, uudehkot pinnat tuntuvat entistäkin nautittavimmilta. Sinällään vanhoja taloja ja remontoitavia taloja kohtaan meillä ei ole mitään kammoa, silloin kun talon perusasiat ovat kunnossa. Silloin kun se voidaan remontoida itsensä näköiseksi, ja rakenteelliset asiat ovat kunnossa. Eikä esimerkiksi niin, että kellarikerroksen varastoissa lirisee vesi.
kato - lehemä!
Miina Äkkijyrkän Kevätjuhla puhuttelee minua. Tähän vaikuttaa Miina Äkkijyrkän mielenkiintoinen, taiteellinen persoona. Hiukan hullu, positiivisesti hullu. Ihminen, joka -ainakin mediasta saamani käsityksen mukaan- on sitä mikä on - ja hiukan vielä enemmän. Kun näin kankaat, alkoikin ajatustyö, mihin kangasta voisi käyttää. Kaunis kevään vihreä ja selkeämpi mustavalkoinen Kevätjuhla heitti haasteen. Miltä tuntuisi nukkua mustavalkoinen Kevätjuhla pussilakanoiden alla, tyynyinä vihreäpohjainen Kevätjuhla. Olisiko siinä liikaa lehmää? Jos olisi mini-kevätjuhlia, mikä olisikaan mainiompi kauppakassi, maitojen kantamiseen? Ihanaa, nämä vievät muistoihin maalle, lapsuuteen. Lehmiin. Heinän tuoksuun. Tämä kaupunkilaistyttö kävi ensimmäistä kertaa mummolassa Kuusamossa, linja-autosta ihmetellen heinäseipäitä. "Äiti, miksi nuo heinät kasvavat tuollalailla, korkealle?" Toinen mummo ei saanut kaupunkilaislapsenlapsiaan juomaan oikeata, vasta lypsettyä lehmänmaitoa. Ovelana mummo laittoi sen oikean lehmänmaidon maitopurkkeihin, ja täydestä meni, hyvältä maistui. Lehmänmaito - se oikea. pieniä piristyksiä
Ovimattoja, tabletteja, tuikkukynttilöiden kaunistuksia, ja lääkekaappi. Pirteitä tavaroita, värejä ja muotoja. Kesää odotellessa.
via Muutto
on taaskin sunnuntai ....Sunnuntai aamut ovat mukavia. Niihin herään joko liian aikaisin tai sopivasti myöhään. Liian aikaisin herääminen yleensä antaa innostuksen käydä heti aamulla uimassa, klo 8 aikoihin hallilla on mukavasti tilaa vesijuoksuun ja itsensä hellittelyyn monitoimialtaassa. Tänään heräsimme sopivasti myöhään. Aamukahvit, Kalevan lukemista ja hidasta heräämistä.
Muurarin olen saanut mukaani kävelylenkeille jo muutaman sunnuntain ajan, pikkuhiljaa kävelylenkit ovat saaneet keskustelujakin kaverikseen. Kuinka sitä herkästi toisen kanssa kauan yhdessä eläneenä unohtaakin keskustelun taidon kiireen ja väsymyksen keskellä. Kävelylenkillä on aikaa. Tosin liukas keli sai minut muksahtamaan takapuolelleni, onneksi se ei ole ihan sitä luisinta (onko tuo nyt kirjoitettu oikein?) sorttia, turvatyynyt toimivat. Ranteessa komeilee kyllä mojova mustelma, mutta onneksi muilta vaurioilta vältyttiin.
Nakkisoppa on hyvää ruokaa. Siihen kun lorauttaa hiukan chilikastiketta, herkullista ihan. Muurarin ruoka pitää olla miedosti maustettua, minä pidän hiukan äpäkimmistä versioista. Siihen tarkoitukseen valmiit chilikastikkeet ovat hyviä, saan tuunata ruokani niin tuliseksi kuin haluan eikä Muurari saa vatsanväänteitä. Nuoruuden ystävälläni Mariannalla hikoaa luomet liiallisesta maustetusta ruuasta, Muurarilla vatsa viettää grillijuhlia. Luomien hikoilun varmaan kestää, grillijuhlia ei.
Muurarin sisko perheineen kävi päiväkahvilla, mukavaa sekin. Meidän kyläily on todella harvinaista, ja hyvin vähän mekään pääsemme kestitsemään vieraita. Pitäisi enemmänkin harrastaa sosiaalisia suhteita - mutta. Mikä ihmeen mutta? No, olen nyt ainakin esittänyt kutsun Verneri & Co:lle tulla sunnuntai-ruokailemaan meille, toivottavasti sopiva sunnuntai löytyy.
Ai niin, meillähän on taas asuntokuume. Kävelylenkillä katsastimme myyntiin tulleen pienen talon lähistöltä, ja arvatkaapas onko suunnittelija jo mielessään sisustanut uutta kotia. Tämä asuntoprojekti tulee varmaankin olemaan ikuinen, sopivaa valmista sopivan hintaista kummallekin sopivalta paikalta ei näillä taloudellisilla resusseilla todennäköisesti löydy. Tämä talo olisi ehkä juuri ja juuri sopivan hintainen, olisi molemmille sopivalla paikalla, mutta sitten onkin kaksi muttaa. Ensin käydään katsomassa se talo, ja se osoittautuu järkyttäväksi jollain muotoa. Muurarilla onneksi on niin tarkka silmä, että hän huomaa rakenteelliset ongelmat ja virheet taloissa. Ne, mitä ei ole järkevä korjata, tai eivät ole edes korjattavissa. No, jos nyt näin sitten kävisi, että tämä talo olisi sopiva kuntonsa puolesta, on se laina-asia. Siihenhän se viimeistään kaatuisi. Kenties - ainakin nyt kun olen tällainen freelancer. Minä vaan aina innostun näistä taloista, sisustelen niitä jo valmiiksi. Sitten taas pieni pettymys, kun jokin osanen menee pieleen.
Laitoin tänään kahdelle tarjouksen suunnittelutyöstä. Toinen olisi laaja, koko talon suunnitteluprojekti, toinen on kylpyhuoneen ja wc:n suunnittelua. Jälkimmäinen tulee joko erään urakoitsijan kautta, tai sitten suoraan. Katsotaan mitä emaili tuo tullessaan.
Nyt sitten sunnuntai-illan viettoon. Television katsomista, lämpimiä leipiä ja nukkumaan. Aiemmin tai myöhemmin. Yle Radio Suomen Yöradio on mukavaa kuunneltavaa, tänäyönäkin lempitoimittajani siivittää minut uneen.
hilikkua vaille 100Kävijöitä eilen hilkkua vaille sata. hups. Näin tässä unta odotellessa selasin blogeja, sattumanvaraisesti. Kauniita kuvia, muutenkin mielenkiintoisia. Kielestä en nyt välttämättä juurikaan mitään ymmärrä, kuvien kieli onneksi on ymmärretävää. Tämänkin lajin tirkistely on - no mielekiintoista. (hullulla halvat huvit) If you are wondering, why is the link to your blog here, in my Finnish language blog, I just looked blogs all around and I found interesting and nice ones. Your's blog too. :) hullámLe blog de Zoul20 vuotta ja 13 päivää Olivat laskeneet, työvuoteni ja päiväni. 20 vuotta ja 13 päivää. Siis lähes puolet tähän mennessä eletystä elämästä. Mitä kaikkea sitä on tullutkaan tehtyä: - Sairaalan siivoojana. Alkuun vanhemmat siivoajat eivät edes opettaneet nuorta naista laittamaan käsineitä käsiin. Niin sitä siivottiin sairaalan vessoja paljain käsin. Oliskohan älynkäyttö ollut sallittua? - Ulkolähettinä sairaalassa, hoitoapulaisena (ja apuhoitajan sijaisena vailla mitään alan koulutusta!), kylvettäjänä. Ulkolähettinä olosta muistui mieleen se tapaus, kun vein potilasta suureen sairaalaan, ja samalla reissulla silmälasini meni rikki. Siinä sitä yritettiin suuren sairaalan käytäviä lähes sokeana ohjata potilasta oikealle poliklinikalle. - Maalimyyjänä, useaankin otteeseen. Tyttösenä kävelin maalihyllyjen välissä ja hoin itselleni :"lateksi - alkyydi- lateksi". Enkä osannut ensimmäiselle asiakkaalle sanoa, millä maalattava pinta pestään ilman maalausta. Sanoin vain, että otans selvää ja asiakas siihen: "minä olen tullut erikoisliikkeeseen ,eikä täällä tiedetä.....jne." Kidesoodaa siihen aikaan käytettiin. - Keittiöapulaisena Utsjoen vanhainkodilla. Ehdottomasti erikoisin paikka asua ja tehdä töitä. Yhden kesän verran. Asuin samassa rakennuksessa, ja niinpä oli erään työpäivän päätteeksi huoneeseeni eksynyt huonomuistinen asukki sängylle pötköttelemään. Kesän kruunasi etelänmatka Rovaniemelle Helsingistä kesätöissä olevan Tiinan kanssa. Rovaniemi tuntui todella isolta paikkakunnalta Utsjoen jälkeen. - Rajavartioston keittiöllä keittiöapulaisena. Valmistin alokkaille sunnuntaina jälkiruuaksi appelsiinriisiä, ja riisipuuroon lisäsin reilusti suolaa. Sinä sunnuntaina syötiin sitten jäätelöä jälkiruuaksi. Loput vuodet onkin sitten kertyneet näissä nykyisenkaltaisissa tehtävissä ja ilmeisesti ainakin sama mokoma pitäisi vielä kertyä. Hauskimpia ovat olleet kyllä nuo nuoruuden työpaikat, näin kun jälkikäteen ajattelee. Ehkä silloin ei niin ajatellut. Ihan olleet oikeita duunarin töitä! puuta - ei kun kaakeliaLaatat olivat todella aidon näköisiä, ihanan pehmeä puumainen tunnelma.
Kodinhoitohuoneen välitiloja, keittiöönkin, tehosteena pesuhuoneessa, wc:n lattiat,
monta käyttökohdetta.
Oulussa jälleenmyyjänä OULUN SISUSTAJAT kirjoittaen, enemmän tai vähemmän sokkona
Kotona oli kirjoituskone, muistaakseni kaksikin. Ehkei ihan yhtäaikaa, mutta erikseen. Erityisesti muistan Inkerin konekirjoituskoulun aikaisen kirjoituskoneen. Näppäimiä päällysti eriväriset muovisuojat, näin konekirjoituskoululaiselle opetettiin sokkona kirjoittamista. Lapsena se kirjoituskone vaikutti todella mielenkiintoiselta. Vieläköhän Inkeri osaa kirjoittaa "sokkona"? Tosin kirjaimet ovat vaihtaneet paikkaa sen jälkeen, joten ehkä niillä opeilla tekstistä tulisi mitä ja miten sattuu. Toinen lapsuuden kirjoituskoneista oli pieni, matkamalli. Toinen oli varmaankin tullut Einarin työpaikalta kotiin. Sitä en muista, oliko ko. kirjoituskone sähköistä mallia. Kalkkeripaperin läpi oli hauskaa kirjoitella, varmaankin jotain hyvellisen tähellistä tuli kirjoiteltua :) Kirjaimien varret olivat mielenkiintoisia, ja se kiva kilahdus rivin lopussa. Värinauhan vaihtaminen olikin sitten jo mutkikkaampi juttu. Koulussa en muista käyneeni konekirjoitustunneilla, asia ei kiinnostanut. Olikohan silloin edes mitään tietotekniikkaan liittyvää opetusta? (millä ihmeen esiajalla sitä onkaan elänyt?) Ensimmäisiä kosketuksia varsinaiseen tietokoneeseen ja näppäimistöön tuli otettua ensimmäisessä alan työpaikassa, muistan sen kammottavan tunteen sormet näppäimillä. Jännitti ja pelotti, jos rikon tuon tietävän koneen. En rikkonut, ja pelkokin siitä haihtui. Myöhemmin opettelin kirjoittamaan sokkona, kymmensormijärjestelmällä. Ihan joutuisaan käy kirjoittaminen, eikä juurikaan kirjaimia tarvitse etsiä näppäimistöltä. Muurarin kaksisormijärjestelmä on kylläkin myös tarpeeksi tehokas, hänen tarkoituksiinsa. Silloin kun minä kirjoitan, kuuluu kuulemma hiirien rapinaa. Sen verran nopeaa. Esiaikana minusta olisi varmaan tullut ihan näppärä konekirjoittaja. ... ja vettä sattaa - taitaa tulla kesä...Siis vettä, sataa. Veden lorina ulkona ei nyt oikein kuulosta tammikuun ääniltä. Tammikuussa pitäisi olla pakkanen. Kova pakkanen. Onneksi täällä kuitenkin on (vielä) lunta, eikä niinkuin T:lla eteläisessä Suomessa lumetonta ja vesisateista. Tosin tätä menoa tuo lumi meiltäkin häviää.
Jotenkin tällainen maisema nyt pienellä pakkasella ryyditettynä tekisi terää. No, sitten kun on ne kovat pakkaset, sitten taas valitetaan. Kun on kylmä, eikä pääse liikkumaan. Palelee.
Olisi ihminen tyytyväinen, tähän mitä on ja juuri tällä hetkellä, etsisi siitä ilon aiheita. Niin, no nyt ei ainakaan palele. Palaan aiheeseen, kunhan keksin lisää. |
|
|
Print
