m o s a i c s: Fyysisen minän pienennysprojekti

ruokaa- sopivasti

Sun, 27 Jan 2008 12:02:16 GMT

Ruoka on hyvää. Hiukan liiankin hyvää. Opettelussa on - näin aikuisella iällä - syömisen periaatteet. Älä syö enempää kuin kulutat, ja tässä tapauksessa syö vähemmän, liiku enemmän kuin kulutat. Jotta että fyysinen minä pienentyisi. Nyt olen jo hiukan taas saanut itseäni niskasta kiinni, painonvartijoiden romppu on taas käytössä ja pisteitä lasketaan. Siitä näkyy olevan hyötyä, ainakin mitä armas ystäväni vaaka kertoo. Hyvä niin.

Olen tullut siihen tulokseen, että ihan tavallinen syöminen sopii minulle. Oikeata ruokaa ja hiukan herkkuja. Kuten aamukahvilla pullaviipale. Muurarin kanssa päiväkahvia näin viikonloppuisin nautittaessa myös toinen pulla-annos. Ruoka, josta pisteitä lasken on ihan tavallista ruokaa, en yritä kartaa mitään. Liikaa rasvaa ja kermaa kylläkin. Vaikka syön hiilihydraattejakin -kuten ihanaa pullaa- pienenen siitä huolimatta. Fyysisesti. En varmaan edes osaisi olla ilman itse leipomaa pullaa, aamupuuroa, välipala sämpylää.

Ilokseni huomasin leivottuani herkullisia pitkoja ja pikkupullia, että myös vehnäjauhoilla on merkitystä leipomuksen lopputulokseen. Olen ostellut viimeaikoina niitä halvimpia versioita, nyt päätin kokeilla Myllärin leivontakarkeita. Pullista ja pitkoista tuli ihanan pehmeitä, taikinaa oli ilo pyöritellä pikkupulliksi. Niiden täytteeksi tein kookoshiutaleista, rasvasta, sokerista, vehnäjauhosta ja vaniljasokerista maistuvan täytteen.

Launtai-iltaa juhlistimme itse tekemillä hampurilaisilla. Niitäkin sai kevennettyä reilusti, kun ultra kevyen majonneesin jatkoin vielä maidolla ja maustoin makealla chilikastikkeella. Perinteisen hampurilaissämpylän korvasin Katri Antelin lounassämpylällä , ehkä näin hiukan terveellisempi versio. Jauhelihapihvi paistettiin ihan itse, ja ehkä se eniten epäterveellisin osio oli cheddarjuusto pihvin päällä. Hyviä olivat, hampurilaiset.

pisteilyä ja pudotusta

Tue, 04 Sep 2007 04:13:50 GMT

Projektini pienemmäksi ja sievemmäksi on kestänyt nyt kaksi vuotta. Tänäaikana olen pienentynyt reilut kaksikymmentä kiloa, hidasta varmaa vauhtia. Välillä hiukan löysentäen tahtia, välillä ottaen tiukemmalla linjalla.

Sen olen huomannut, että jonkinlainen kirjanpito syömisen suhteen on hyvä olla. Vaikka olen jo oppinut vähemmälle syömiselle, annoskoot ovat huomattavasti pienentyneet ja ruokailumäärät lisääntyneet, ilman kirjanpitoa syömisestä paino herkästi jämähtää paikallensa.

Olen käyttänyt Painonvartijoiden cd:tä, ja se on ollut ihan oiva, helppo kirjaamisväline. Sinällään minulle Painonvartijoiden tapa toimia ryhmässä ei ole sopiva, olen enemmänkin yksilösuorittaja. Ryhmässä aikaansaatu hurmos ei oikein kolahda. Mutta kaikesta huolimatta heidän cd on ihan kätevä, eikä tarvitse laskea kaloreita eikä jouleja.

Se pistemäärä, millä isonkin ihmisen pitäisi tulla toimeen (muistaakseni taisi olla jotain 26 pistettä, päivittäinen kcal-määrä reilu 1400), on mielestäni aivan liian pieni. Jos syön tuolla määrällä (sitäkin olen kokeillut), tulee helposti "repsahduksia" (kuinka inhoankaan tuota sanaa), ja minun fyysinen minä pienenee kyllä reilummalla energia määrällä. Eikä olokaan ole niin kireä ja ärtyinen. Jostain lueskelin, että voisi opettaa itsensä siihen kalorimäärään, mitä sitten (joskus toivottavasti) saa syödä pysyäkseen normaalipainoisena.

Jos nyt vielä tuosta "repsahtamisesta". Ehkä niitä ylimääräisiä syöntejä ei kannattaisi ajatella repsahtamiseksi, vaan enemmänkin miettiä, miten ylimääräisen syönnin kuluttaisi pois. Eilisen maalitehtaan tarjoaman pizzan yli pääsin kyllä lounasaikaan, mutta työpäivän päätteeksi, kun enää mitään pientä purtavaa ei lounasboxissa ollut, tuli sitten syötyä se järkyttävä kaloripommi, pizzan viipale. Eihän tämä siihen kaadu, mutta iltapalan sai jättää suosiolla pois ja tänään sitten ylimääräinen sauvakävelylenkki. Olispa maalitehtaan edustaja tuonut vaihtoehdoksi myös raikkaan salaatin. Miksi se onkin tuo pizza ja munkkilinja helpompaa, terveellisempiä vaihtoehtoja ei juurikaan näy. No, yhdelle edustajalle mainitsin hänen aina tuomistaan munkeistaan, ja seuraavalla kerralla tuli oikeaa pullaa. Edes hiukan kevyempää.

sauvat ja kävely - keski-ikäistäkö?

Thu, 30 Aug 2007 05:26:57 GMT

Jostain luin, että sauvakävely on keski-ikäisten harrastus ja sitä pitäisi harrastaa joko siis vanhempana tai hiukan hämärässä, niin etteivät muut nää, tai ainakaan tunnista sauvakävelijää. No, jos oletetaan minunkin elinikäni, niin luultavasti tässä ollaan reilusti jo keski-ikäisiä, lienee jo ohitettu tietämättään. Mutta, mitä tulee tähän hämärässä-tunnistamattomana - sauvakävelyyn, niin en ole kyllä tästä asiasta samaa mieltä. En laisinkaan.

Onko juuri parempaa harrastusta istumatyötä tekevälle ihmiselle? Raikkaassa ilmassa, reippaasti, kädet, olkapäät, yläselkä ja reidet voimakkaasti työskennellen. Sykemittari on tässäkin liikuntamuodossa tärkeä mittari, pitää liikkeen tehokkaana.

Sauvakävelyt Oulujoen rantamille antaa lepoa myös sielulle ja silmälle, samalla kuunnella kaunista musiikkia tai ihan vain Nova-hömppää, niin ei autojen hurinakaan enempää häiritse. Moni asia selviää ja selkiää, moni keskeneräinen asia ei ole reippaan sauvakävelylenkin jälkeen enää keskeneräinen. Tänäänkin moni asia taas kirkastui.

Mukavaa, minulle, että tämä liikunta on tullut jo tavaksi. Kroppa huutaa ja vaatii liikkumista, sauvakävelyä, uintia, vesijuoksua, reippaasti kolme-neljä kertaa viikossa.

Onneksi tästä johtuen on fyysinen minä hiukan kutistunut, löydänpä kiinteämpää lihasta paikoista, joissa ei ennen ollut kuin pehmeää. Vielä on matkaa hoikkaan minään, mutta onneksi kunto on noussut ja mielikin virkeä. Ehkäpä ne kilot sieltä pikkuhiljaa vähenevät - ja eikös se lihas paina enemmän kuin läski?

suklaaton päivä

Tue, 08 May 2007 19:05:16 GMT

tänään oli.

Joku onneton on hankkinut työpaikan kahvihuoneeseen välipala-laatikon. Tiedäthän sellaisen, josta voi ostaa suklaapatukoita, karkkeja erinäisiä, jotain ruokaa (miten voikaan ruoka säilyä vuosia, ja siinä ei ole mitään säilöntäainetta? Täytyy kyllä olla jotain vilunkia siinä hommassa). Sinne laatikkoon sitten tiputtelet euron, ja saat ottaa jonkin namin.

Tällainen, kaikkien meidän enemmän tai vähemmän laajakuva-naisten (ainakin keskivartalo on useammalla - erityisesti minulla- laajakuvana venytetty) saatavilla, houkutuksena.

Olen päättänyt nauttia jokaisesta suklaattomasta päivästä. Ihan kuin AA-kerhossa, olen suklaa-holisti, minulla on kolmas päivä ilman suklaata.

Ovat sitä mieltä miehet, että se on itsekurin puutetta. Ehkä se niin onkin. Sitä yritän nyt kasvattaa.

Muutoin on fyysisen minän pienentyminen päässyt taas jotenkin vauhtiinsa, kohta ollaan taas siinä -18 kg laihdutetussa painossa, ja intoa liikkumiseen ja syömisen säätelyyn tuntuu riittävän. Yritän takoa päähäni, ettei kyseessä ole mikään laihdutus, enemmänkin elämäntavan muuttamista. Liikunta ja säännölliset ruokailut välipaloineen ovat auttaneet asiaa. Yksinkertaista, mutta joskus niin vaikeaa.

Vesijuoksuun on löytynyt oikea ote. Jotenkin alitajuisesti olin tehnyt sairaslomalla töitä oikean vesijuoksuasennon eteen, nyt jalka ojentuu ja koukistuu mallikkaasti ja tehokkaasti. Sykekin on sopivasti rasvanpoltto-tasolla. Touko-kesäkuun innostaa Oulun uimahallin kesälippu, 20€ hintaan uintia niin paljon kuin rahkeet riittää. Tavoitteena kolme kertaa viikossa 45 min. vesijuoksu tai uinti, siihen yksi pitkä sauvakävelylenkki. Jokos se sillä lähtisi takamus pienenemään.

Omalla kohdalla ruokailutottumusten muutos - välipalat lähinnä - on ollut tärkeää painonpudotuksen kannalta. Aiemmin päästi nälkänsä valloilleen, silloin ei riittänyt mikään ruoka. Nyt, kun sitä suurta nälkää ei päästä valloilleen, on helpompaa hallita syömistään. (tosin nyt näköjänsä vaivaa mega-nälkä, johtuu iltapalan jäämisestä väliin)

Sekin on opettelua, ettei ruoski itseään niistä ns. repsahduksista. Eiväthän ne niitä edes ole, poikkeustilanteita. Joskus saa nauttia, vaikka nyt siitä suklaasta tai mökin takkatulella paistetusta makkarasta. Kunhan ei sitä jatkuvasti harrasta, palaa ruotuun syöpöttelyn jälkeen.

Toivotaan että tämä vire pysyy päällä, ja seuraava 10 kg saa kyytiä.

edit. Lueskelin tuossa viime kevään kirjoituksia, ja muistinpas taas tuon paastoamisen. Ehkäpä tässä pitäisi pitää viikon paasto, jos ei nyt laihtuakseen niin muuten puhdistuakseen. Edellinen paasto vaan aiheutti valtavan syömishimon. Syynä saattoi olla se, etten ihan täydellisesti mennyt Vogelin ohjeen mukaan, ehkäpä näin jäi jotkut ravintoaineet saamatta. Ehkäpä tässä sitten helatorstain jälkeen. Kuinka mukavalta tuntuikaan silloin uiminen ja saunominen. Ah niitä nautintoja!

Uintia ja kaalilaatikkoa

Sun, 01 Oct 2006 09:24:57 GMT

Nyt.. on sitten tiistaista saakka elelty

Painonvartijoiden rompun varassa,

ja hyvinhän se on mennyt...

Kuinka mukavalta tuntuikaa taas vaihteeksi se

nälän tunne... ja se, ettei ole sitä ylensyönyttä,

ahdettua oloa.

Pisteillä on suurinpiirtein pysytty,

launtaina työkaverin tuomat lusikkaleivät tosin olivat

pieni hairahdus... annettakoon anteeksi.

Tänään aamulla kävin uimassa,

45 minuuttia uintia, ja sitten ihanaa veden hierontaa

niskalle, käsille ja jaloille, lämpimään saunaan!

Aamukahvi sämpylöineen maistui tämän jälkeen ah niin hyvältä.

Uuniin kaksi pilkkumia kaalilaatikkoa, nam.

Pakkaseen siis mukavasti ruokaa,

ihan itsellensä. Muurari kun ei juurikaan kaalilaatikoista välitä.

Kaalilaatikkoon

-kaalia, 1,5 kg

-riisiä 3 dl keitettyä

-jauhelihaa , 400g

-sipulia 3 kappaletta

-Pata ja keittovihannesmix pussi

-Lihaliemikuutioita 2 kpl

-hiukan siirappia

-vettä

... kaikki vaan sekaisin, ei mitään kaalen keittelyä... uuniin...

ja NAM.

Eikä pisteitäkään annokseen juuri mitään,

jos jakaa annoksen kahdeksaan, vain kolme pistettä.

NO NYT!

Wed, 27 Sep 2006 06:04:12 GMT

No nyt se on aloitettava.

Taas.

Pieneneminen.

Kehuskelin aiemmin tuloksilla,

ja nyt ne hiipuvat, hiipuvat,

ryökäleet häviävätkin...

Uiminenkin on jäänyt muka työkiireiden vuoksi.

Tekosyy! Kyllähän sitä aikaa olisi, kun organisoisi.

Mitä useammin jättää lähtemättä, sitä vaikeampaa

on lähteä.

Vapaapäivän aloitin reippaasti rasvanpoltto aerobicilla,

ja tuntuipas hyvältä. Tosin pitäisi varmaan hankkia jo uusi

ohjelma, alkaa tuntua liian tutulta...

Mukana liikunnassa sykemittari joka saa minut pitämään

liikkumisen oikealla sykkeellä, vähentää lusmuamista...

Erityisen motivoivana pidän kalorimäärän kulutusta

suorituksen aikana... rasva palaa... (ja onhan sitä mistä palaa!)

Ehkä sittenkin pitää aloittaa ruokansa seuraaminen,

olen onnistunut parhaiten Painonvartijoiden pisteillä.

En jaksa laskeskella kaloreita, pisteet ovat helpottavat

päivittäisen ruokailun suunnittelua. Tosin olen itselleni

lisännyt pisteitä heidän suosituksestaan, ja paino on pudonnut

niilläkin. Ehkäpä jopa paremmin.

Sitten olisi vielä Smartumin liikuntaseteleitä , pitäisi jo vihdoin

viimein nekin vaihtaa... ennenkuin lakkaavat olemasta voimassa.

Tosin kynnys kuntosalille menoon on korkea... kunpa vaan uskaltaisi.

Ehkäpä uskaltautusin Oulun Edeniin...

Vesijuoksua

Tue, 01 Aug 2006 18:03:45 GMT

Nyt sitten aamulla aikaiseen honasin,

että onhan se uimahalliki jo auki.

Joten ei muuta ku aamutuimaan vesijuoksuun...

Olipas ihanata, kun ei ollut aamusta juuri kettään,

ittekseen sai aivan vallan juoksennella.

Olivat laittaneet seinälle vesijuoksu ohojeetki,

jotka löysin myös Tuija Pohjolan sivuilta

http://www.tuijapohjola.net/vesijuoksu.htm

Jotensakki oli askeleet olleet hukassa,

ja nyt ajattelin sitte pitkän tauon jäläkeen

opetella ihan oikiata tappaa vesijuosta.

Menipä muute hittaaksi hommaksi.

Syke oli kyllä koko ajan meleko korkialla,

liekkö ollu jännitystä.

Jotenki oli tuo eteenpäin nouseva jalaka ennen

ollu ihan väärällä tolalla,

yritäppä nyt sitte opetella oikiata tappaa...

No, tulipa siinä kuiten liikuttua kolome varttia,

ja sitten ittiänsä hierottaa porreissa.

Hiukan väsytti, ku meni töihin,

mutta siinä se sitten meni ohi

kaikessa kiireessä.

Töissä ei tiiä oikein mitä tekis,

pitäis ennättää laskeskella monneenki talloon

tarjousta,

mutta kun asiakastaki juoksee ku pipoa.

Ei ennätä ei.

Pittää varmaan huomennä jäähä töijen jäläkeen

laskeskelemaan,

että sais neki mielenpäältä pois ennen lommaa.

Monta on hommaa tekemättä, aina se näkkyy olevan sama ahistus

ennen lomia.

Mutta tekkee minkä ennättää... eihän sitä enempäänsä.

Pienempi minä

Sun, 23 Jul 2006 06:13:59 GMT

Hups huomaamatta

on keväästä pienentynyt minää

lisää 5 kg, ilman suurempia ponnisteluja.

Kaiken kaikkiaan siis pienentymistä on

tapahtunut 18 kg.

wau.

Jospa tästä jatkaisi siis taas aktiivista pienenemistä.

Käyttöön siis Painonvartijoiden romppu,

ja pisteet kehiin.

Liikkuminen on jäänyt tässä kesän aikana melkoisen vähiin,

kiireet töissä, sekä suunnittelemisen saralla että päivätöissä

on vieneet aamuisen sauvakävelyn ajan.

Lisäksi uimahallin suljettuna oleminen

vaikuttaa siihen, että ei uimistakaan ole tullut harrastettua.

Liikettä, askelia tulee myymälässä päivän aikana ihan riittävästi,

iltaisin työpäivän jälkeen ei juurikaan innosta lähteä kävelylle.

Mutta ehkäpä tämä päivittäinen liike on myös osaltaan edesauttanut

pienenemistä... hienoa.

Ruokailutottumuksiinkin on mielestäni tullut muutosta,

entiset HUGE-annokset ovat pienentyneet,

yhdellä kerralla ei enää pysty syömään kovin paljon.

Kesän tomaatit, kurkut ja salaatinlehdet maistuvat.

Tästä on hyvä jatkaa!

Jospas joku kaunis päivä hamassa tulevaisuudessa olisi

lähes normaali - ainakin ulkoisesti.

Paasto 6 ja ½ päivää

Sat, 25 Mar 2006 05:59:49 GMT

Nyt sitten paasto takana,

joka lyheni puolella päivällä ....

Kurssilla viimeisellä tunnilla kerrottiin itsekunkin

lempiruokia, ja Johannalla oli ihanan herkullinen jauhelihaporkkanahomejuusto-piirakka... nam..

ja siinä vaiheessa kuola jo valui...

Kiusaus oli liian suuri kaupassa käydessä,

joten sieltä lähti salaattia mukaan.

Toisaalta närästys oli jos sitä luokkaa, että ajattelin että ehkä on jo parempi syödäkkin...

Syömisen jälkeen olo ei ollut kyllä ollenkaan hyvä...

Vaikka olin päättänyt, että syön hitaasti ja vähän...

mutta... eihän se niin mennyt...

Tyhmästä päästä kärsii koko roppa.

No, enivei, ( onpas opittu hyvää englantia !)

mukavaa että pääsin paaston melkein loppuun,

ja kunnialla... Syksyllä sitten uudestaan.

Huomenna päivittyy sitten laihtumisen lukemat,

katsotaanpa sitten miten tämä paasto siihen vaikutti...

Tänään oli Kalevassa juttu sisustussuunnittelijan käytöstä.

Hienoa, että suunnittelijan käyttö kodin sisustamisessa ei ole enää

niin "elitististä". Ihan tavalliset ihmiset voivat ottaa kodin sisustamiseen avuksi ammattilaisen; pitäisikö joskus laskea sitä, mitä suunnittelun osuus on koko talon rakentamisen projektista? Jos esimerkiksi talo tontteineen maksaisi 200 000€, ja suunnittelu 2000 €, osuus talonrakennus kustannuksista on 1%. Ja mitä sillä rahalla saa ? Menet sohvakauppaan, saat sohvan. Suunnittelussa saat koko talon pintamateriaalit, värimaailmoineen; tekstiilit... keittiösuunnitelman... yms.

Se aika, mikä menisi kaupoissa ramppaamiseen, myyjän etsimiseen, yms... sen voit käyttää muuhun, työskentelyyn rakennuksella.. kodin rutiinien pyörittämiseen... vapaa-aikaan. Varsinkin jos ostat osan esim. pintamateriaaleista sieltä ja toisen täältä, pysyykö homma enää "hanskassa" ?

Sitten rakennusvaiheessa ei tarvitse enää vaivata päätään materiaalien valinnalla, on voinut pyytää tarjoukset tuoteista yhdellä kertaa, ja silloin on mahdollista saada suuremmat alennuksetkin kokonaiskaupasta.

Asiakkaani ainakin sanoi sitä, että he haluavat valmiin suunnitelman ennen rakentamisvaihetta. Hekin aikovat itse tehdä suurimman osan töistä, joten varmaan siinä vaiheessa ei oma luovuus ole varmaan kukkeimmillaan, kun vedetään pakkeleita seinään ja hiotaan lattioita...

argh.

inhoan tällaisia töks-loppuja.

mutta kun en keksi mitään jouhevaksi lopuksi.

joten,

lopetan raportoinnin tähän.

Paaston 6. päivä

Thu, 23 Mar 2006 20:26:53 GMT

huojuu..

ei huoju...

Kummallista, ei nälkää...

Tänään en ole edes ennättänyt juoda kaikkia nesteitä, sen verran on kiirettä pitänyt... Pitäisi kait tässä illan päälle vielä yrittää vettä juoda.

Närästää kyllä... En muista närästikö näin viimekerralla.

Tosin tällepäivää kasvisjuomien ja hedelmäjuomien suhde ei ole ihan pitänyt kutiaan, kasvisjuomia olen juonut liian vähän. Ja muistaakseni tästä sanottiin, että pitäisi juoda sekä ja että; happotasapainon takia.

No, tätä kärsimystä ei nyt sitten ole kuin enää huominen päivä.

Kärsimystä ei tämä minusta ole ollut ensimmäisten päivien jälkeen,

nälkä ei siis ole vaivannut. Eikä loppujen lopuksi ole ollut kovin heikko olokaan.

Mitä nyt välillä hiukan huippaa, ja tulee hetkittäisiä heikkoja oloja. Mutta yleisesti on jaksanut kyllä melko hyvin. Tietenkään tässä ole nyt tarvinnut paljoa ruumiillisesti itseään rasittaa, uimisetkin on jääneet kaiken tohinan keskellä... Huomenna voisi koulun jälkeen käydä uimassa.

Kun on keskustelut ihmisten kanssa paastosta, moni on aikonut.. mutta ei ole vain saanut aikaiseksi aloittaa paastoa. Kuka osaa sanoa, onko tämä terveellistä vai ei ? Varmaan asiasta useampaa mieltä. Jotenkin tuntuu tämän ylläkyltäisyyden keskellä hyvältä hetkeksi olla ilman ruuan ärsykkeitä. Kun saisi tähän vielä yhdistettyä sen henkisenkin puolen... mutta miten sitä tässä kiireisessä maailmassa, jossa mistään ei koskaan tule valmista vaikka kuinka me sitä yritämme....

Starkilla tänään taas suunnitteluaikoja olin tekemässä,

oli huonekalujen paikan suunnittelujaa... ulkovärityksen suunnittelua... vanhan talon huonejärjestyksen mietimistä... tapetteja ja maaleja...

Pikkuhiljaa siitäkin hommasta alkaa nauttimaan, ja huomaa että yllättävän hyvin sitä hoksottimet pelaa puolessakin tunnissa... vaikka ei siitä kovin paljon sisustussuunnitteluja revitä... Asiakkaat kyllä vaikuttavat tyytyväisiltä, aina sitä muutama hyvä idea osuu kohdalleen... sokea kana.. ja sitä rataa.

Pari tarjousta pitäisi tehdä suunnitteluprojektista, toinen koko omakotitaloon ja toinen kylpyhuone, sauna & kodinhoitohuoneen laatoitukseen. Jälkimmäinen olisi mielenkiintoinen projekti, pohjoiseen eläkepäivien aihkihirsitalo... Värimaailmat verhoihin, keittiönkaakeleihin ja huonekalujen sijoittelun jo saimme aikaiseksi, kylpyhuoneen suunnittelu tulisi ihan "oikeina töinä".

Niistäkin projekteista tuonnempana, jos niin kohdilleen sattuu.

Paaston 5.päivää

Wed, 22 Mar 2006 18:49:40 GMT

Tänään sitten aamusta närästi...

mutta ei onneksi kovin pitkään,

meni ohi nopeasti.

Vettä ei ole ehkä tullut juotua tarpeeksi,

pitäisi yrittää... muta miten se onkin taas niin vaikeaa...

Ja edelleenkään ei nälkä.

Nyt tuntuu vaan virtaa olevan,

taitaa lähipiiri kohta kyllästyä tähän puhetulvaan ja päättömiin ideoihin...

Nyt olisi hyvä kyllä ideoida jotain,

kun tuntuu tuo ajatus juoksevan...

vai onkohan menossa mielenterveys.... ?

joku kysyy, mikä mielenterveys; onko sitä ollutkaan... !

hullu mikä hullu....

Tänään opiskeltiin englantia Alfasoftilla.

Voikun olisi silloin ollut, kun koulunpenkillä istuttiin moinen ohjelma käytössä.

Meikäläiselle se kun on muutenkin kiinnostavaa,

värkätä erilaisten ohjelmien kanssa;

nyt samalla tulee opiskeltua kieltäkin!

Täytyy kyllä sanoa, että Merikoskessa on upeat kouluttajat;

ovat aidosti kiinnostuneita omista kiinnostuksen aiheista,

ohjasi minutkin Hopsatessaan opettajan luo, jolta sain kirjan kuvankäsittelyyn...

Omaa opiskeluaan voi ohjata siihen suuntaan, minkälaista harjoitusta tarvitsee.

Pitää nyt ottaa kaikki irti koulutuksen ajalta.

Yritänpä päästä testauttamaan oman kuvitellun "lukihäiriön" tai "sanasokeuden". Joskus joku kielenopettaja kyseli, onko minulta testattu lukihäiriötä, kun tuo kielen oppiminen on ollut niin vaikeaa. Erityisesti kielioppi... Toivottavasti pääsee testaukseen... jos vaikka huomaisivat vakavammankin virheen...

... ja sitten meidän pariskuntamme lausetta mukaillen:

HULLU HOITOON...

mutta jos ei vielä kuitenkaan hoitoon,

lähdenpäs tutkailemaan PikkuPikkusiskoni sivuja...

ja häiriköimään vieraskirjaan...

kauniita unia !

Paaston 4.päivä

Tue, 21 Mar 2006 18:09:22 GMT

Elämä ja olo helpottaa,

aamulla peilistä katsoi niin loistavasilmäinen nainen, että...

Nämä alkaa olla niitä hyvänolon päiviä,

minkä takia paasto kannattaa...

Saunominenkin tuntuu herkulta,

tuulettimet vaan mahdollisimman suurelle, niin että ilmaa riittää

ja puolituntia löylyjä. Kyllä tekee kutaa... :)

Englannin kurssilla meitä on mukava kuudentoista hengen porukka,

pääosin aikuisia opiskelijoita...

Ympäristö opiskelulle on kyllä mitä upein,

hienosti entisöity kasarmialue!

Englannin tasokoekin tehtiin,

yllätys yllätys taso oli H4.

Tietty se on peruskoulutasoisen englannin tasolta, mutta anyway...

Ei niin huonoa tasoa kuin luulisi ... ja ainahan siitä on hyvä lähteä kehittämään.

Englannin käytössä lienee meillä yleensä se ongelma, ettemme uskaltaudu puhumaan sitä vähäistä englantia minkä osaamme... Turhaan kait sitä ujostellaan, puhumallahan sitä kehittää itseänsä ja puhumistaan...Eikö tärkeää ole puhuminen, kielen käyttäminen, eikä niinkään se, miten kieliopit menee... Meikäläisellä ne kyllä on aivan metsässä, mutta siitä huolimatta yritän puhua, aina kuin vai voi..

Tietenkin, osaanko edes olla hiljaa.... ? Joskus joku meillä toivoo, että olisi hiljaa... edes hetken... Mutta, ehkäpä tässä maailmassa hiljaiset ja puheliaatkin ovat tasapainossa, molempia sopivasti. Kuka meitä kuuntelisi, jos kaikki pälättäisimme...

Tosin, täytyy myöntää, että joskus olisi ollut hyvä olla hiljaa ja pitää ajatukset ominaan. Mutta, rapatessa roiskuu; joskus ei sanat oikein osu oikeaan kohtaan, tai niitä tulee sanottua ehkä jokunen liikaa...

ja niin,

tarjoukseni sisustussuunnitelmasta hyväksyttiin !

Hienoa !

Maanantaina aloitamme alkukartoituksella;

ehkäpä seuraan projektiani täällä myös...

Paaston 3. päivä

Mon, 20 Mar 2006 05:26:37 GMT

Eilen nälkä oli kyllä.. herkullinen.

Toisaalta, on kiva kyllä välillä tuntea nälkä kunnolla,

onhan tässä elämän aikana aika useasti syönyt itsensä ylen,

ja voinut siksi pahoin.

Hiukan poikkesin liemilaadusta,

miehen keittämän porolihakeiton lientä maistelin;

ei liene silläkään metsään mene...

Mies toi purkaa kioskilta,

maistui ihan hyvältä.. voine ottaa silloin kun erityisesti nälättää.

Televisiota katsoessa tuli kyllä tarkkaan katsottua kaikki ruokamainokset,

nehän näyttää ihan mielenkiintoisilta... !

Mitä erityisesti eilen teki mieli, oli ruisleipä.

Ajattelin kyllä sitäkin ,mitä järkeä tässä on.

Miksi ihminen itseänsä kiusaa ?

Mutta toisaalta se hyvä olo paaston loppupuolella, ja sen jälkeen,

motivoivat jaksamaan tunnin kerrallaan.

Joskus on hyvä kärsiä ja elää niukemmin,

että arvostaa sitä hyvää mitä meillä on !

Kaikkeen hyvään ja ylläkyltäisyyteen kun niin helposti turtuu,

eikä sitä osaa enää arvostaa...

Saas nähdä, millaiset on olotilat tänään...

ehkäpä koulutuksen alkujännityksessä ei välttämättä huomaa olotilojaan... eikä ennätän niitä pahemmin rekisteröimään.

Paaston 2.päivä

Sun, 19 Mar 2006 11:05:24 GMT

Tänään osasi jo odottaa nälän tunnetta,

tässähän se yllätti puolenpäivän aikoihin

Aamulla kävin uimassa, lyhensin uinnin puolituntiseksi,

normaalisti uinti tai vesijuoksu kestää 45 min- 1 h 15min.

Eikä tehnyt mitenkään heikkoa,

itse asiassa oli aika kevyen ja miellyttävän oloista.

Kävimme miehen kanssa moottoripyörämessuilla;

täytyy sanoa että kylläpä nekin rahat meni hukkaan...

Saman asian olisi käynyt tutkailemassa moottoripyöräliikkeissä.

Miehellä siis valtava moottoripyöräkuume,

eilen oli jo ostamassa jotain Kawasaki VN 800:sta;

mutta sitten tuli kait järkiinsä... ja aikoi ostaa tontin.

No, aika näyttää, toteutuuko kumpikaan haave...

Talon rakentaminen on alkanut hiukan minuakin kiinnostaa,

olenhan ollut tähän asti sitä vastaan.

Mitä kaksi aikuista ihmistä talolla tekee... ?

Ja kun tiedän itsestäni sen, etten varmaankaan ole helpoin "apumies" työmaalla,

enhän minä raukka erota edes jakaria hohtimista... vai käytetäänkö niitä edes rakennuksilla... ?

Olemmekin puhuneet, että mikäli talonrakentamiseen ryhdytään, minä hoidan sisustussuunnittelun, tavaroiden hankinnan ja ehkä silloin tällöin käyn siivoamassa.. ja mies hoitaa loput. Eikös olekin reilu työnjako ? Toisaalta, voihan se oikeesti käydä niin, että kun projekti on päällä, niin itselläkin on mielenkiintoa mennä paklaamaan seiniä yms...

Nyt siis on nälkä,

ei vihannesmehu eikä kasvisliemi paljoa helpota...

mutta ehkäpä alan päiväunille; sehän siirtää nälkää..

Huomisen kun vielä jaksaa, niin sittenhän se jo helpottaaa.

Ajattelin lisätä näin sunnuntai päiville oman laihdutusprojektin etenemisen; se mitä se ketään kiinnostaa... mutta ehkäpä on itselle tsemppari ja kannustin projektiin...

Siis projekti on aloitettu 12.8.2005

Viikkopudotus -2,6 kg

Kokonaispudotus -14,8 kg

Paaston 1. päivä

Sat, 18 Mar 2006 15:16:28 GMT

Paasto alkoi tänään.

Päivän juotavat :

Aamiainen

2 dl hedelmämehu ( Luumu, Rypäle, Greippi ) vedellä laimennettuna

2 dl vettä, johon lisätty Molkosania 1rkl

1-2 dl Kultapiiskuteetä

Välipala

Yrtti- tai kultapiiskuteetä

Lounas

1,5 - 2 dl Vihannesmehuja

2 dl Plantaforce-kasvislientä ( vähäsuolaista)

1-2 dl Kultapiiskuteetä

Välipala

Yrtti- tai kultapiiskuteetä

Päivällinen

2 dl Kasvislientä

1,5-2dl porkkanamehua. lisätty molkosania 1rkl, laimennetaan vedellä

Iltapala

1-2 dl Yrttiteetä

Janojuomaksí 1 litra vettä,

yhteensä nesteitä 2-3 ltr/vrk

Viimesyksyisen paastoni tein Vogelin 7 päivän paastopaketilla,

nyt ostin mehuja erikseen, ja vaihdoin osan edullisimpiin vihannes mehuihin. Vogelin Breuss-mehu oli jotain järkyttävää... Yrttitee on Ricolan, ja minusta oikein mukavan makuista... katsastin purkin.. ilmankos.. siinähän onkin sokeria ja rypälesokeria.

Eilen illalla oli kauhea kauhea nälkä, ja päätin olla syömättä. Jotenkin tämä päivä ei ole ollutkaan kovin vaikea. Tosin otin tämän päivän kyllä melkoisen rauhallisesti, surffailin koneella ja otin päikkärit. Keittelinpä miehelle vielä hernekeitonkin, eikä pahemmin tehnyt mieli maistella. Kahvi kyllä tuoksui aamulla todella hyvältä, olisi ehkä ihan mukava ollut juoda aamukahvit... Mutta keittelinpä yrttiteet sen sijaan.

Vettä en tällepäivää ole juonut vielä tarpeeksi, pitäisi nyt sitten ilta lipittää vettä.. Ajattelin juoda tuota yrttiteetä, mutta eihän se käykkään kun siinä on tuota sokeria... Molkosanin makuun olen onneksi jo tottunut, ensimmäisellä kerralla sen maku tuntui yököttävältä. Joten siis vettä, ja Molkosania....

Lyhensinkin paastoni viikkoon, ensi launtaina on osuuskunnan koulutus- ja virkistäytymispäivä ; siiellä voi olla liian suuri kiusaus lounaspöytään. Joten suosiolla siis viikon paasto. Muuten ensi viikolla ei pitäisi olla kovin paljon "houkutuksia", päivät menee opiskellessa, tiistaina kampaaja, keskiviikkona osuuskunnan hallituksen kokous.

Muistaakseni pahimmat näläntunteet tulivat toisena ja kolmantena päivänä, sen jälkeen olo helpottaa. Sen jälkeen paastoa voisi jatkaa, jatkaa... kävisiköhän niinkuin mustalaisen hevoselle, että juuri kun oppi olemaan syömättä, kuoli.

Huomenna ajattelin mennä aamusta uimaan, tällä kertaa uskaltaudun uimaankin paastopäivinä. Edellisellä kerralla en uskaltautunut kuin viimeisenä päivänä. Uiminen tuntui silloin kyllä tosi hyvältä, vesikin oli jotenkin niin pehmeää... Upea tunne. Saunominen tuntuu kans tosi hyvältä, en yleensä viihdy saunassa kovin pitkään, mutta paastotessa voisin olla vaikka kuinka pitkään... hellittäähän se samalla näläntunnettakin .

Siirsin runoni eri bitteihin,

perustin salaisen runoblogini tuonne jonnekin, anonyymisti.

Jotenkin helpompi tilittä tuntojansa ja mielialojaan niin, ettei tiedetä kuka on sanojen takana. Yleensä kun runoni ja ajatelmani on henkilökohtaisia kokemuksia ja tuntemuksia.

Kuvaksi joltain blogilta kopioimani sarjakuva,

ja en muista mistä ja keneltä,

eikä hänkään muistanut mistä...

Voi meitä,

naisia !