m o s a i c s: Sisustajan Silmät

42 vuotias silmä

Thu, 27 Sep 2007 16:02:44 GMT

Kun Nainen täyttää 42, ei enää pitäisi kriiseillä yhtään enempää. Onhan takana kestettynä ja kärsittynä kolmenkympin- ja neljänkympin kriisi. Kolmekymppisenä yritti vielä ajatella olevansa nuori ja vireä, neljäkymppisenä edelleenkin piti itseään nuorena ja virkeänä. Tämä 42 tuntuu valitettavasti lähenevän viittäkymppiä. Liian nopeaan elettyä elämää. Kuinka se niin hujahtaakin.

Kuinka muutenkaan haluaisi 42-vuotias nainen käyttää syntymäpäivänsä kuin istumalla silmäpolilla. Odottaen ja taas peläten. Tiistain silmäsärky, sivuilla ja silmän takaosassa ei tuntunut normaalilta, joten päätin käydä näyttämässä sitä silmäpolilla. "Onko sinulla lähetettä?" "Ei ole" "Haluatko jutella ensin hoitajan kanssa ?" "En halua, koska silmäni joutuu kuitenkin tarkistamaan lääkäri". Ihan niinkuin en tietäisi, mihin olen menossa, mitä vailla. Turhaako sinne menisin? Mielelläni olisin kyllä menemättä, mikäli niin vain olisi mahdollista.

Silmässä löytyi nyt jotain pientä, en oikein ottanut selvää mitä se oli. Jotain muutosta plombin kohdalla, muttei kuitenkaan repeämää tms. Kahden viikon päästä katsastetaan uudestaan, varmuuden vuoksi. Särky saattoi johtua plombin liikahtamisesta, en tiedä. Se vaiva jäi jotenkin taas sen tiedon varjoon, mitä lääkäri kommentoi.

Syntymäpäivä meni siten melkoisen apeissa merkeissä. Laajennustippojen vuoksi sain sairaslomapäivän (siitä kuvassa todiste hurjan suuresta mustuaisesta, se ei johdu siis mistään huumaavista aineista. Niin, tosin tässä ei olla edes ihan äärimmilleen laajentuneina, hiukan jo hellittänyt.), näkö ei oikein pelannut ja olisinpa ollut melko hupaisa näky: toisen silmän mustuainen reilusti laajentuneena.

Voi kun tämä silmä-show saisi onnellisen päätöksen, niin ettei tarvitsisi analysoida jatkuvasti sitä miten näkee, onko varjoja näkökentässä yms.

Mutta nyt on siis Sisustaja ja Silmät iältään 42. Voi Voi.

mitä kuuluu silmille

Tue, 14 Aug 2007 17:53:31 GMT

Tässä sitä on eletty, leikattujen silmien kanssa kuukausia. Välillä unohtaa koko asian, välillä muistaa. Silmät kun eivät edelleenkään - tai no, siis se leikattu silmä- ihan omalta. Miten sitä tottuukin tähän, jatkuvaan "roskan tunteeseen" silmässä. Johtuuko silmän kuivuudesta, en tiedä. Silmän näkö on välillä sumeampi, joskus se hiukan häiritsee. Lääkärin mukaanhan sen ei pitäisi olla mitään vakavaa, toivottavasti niin. Kontrolli reilun kahden viikon päästä, silloinhan sitä kuulee, missä mennään. Edelleen valot vilkkuvat silmässä, tai enemmänkin valopallo kiertää puolta silmää. Olen yrittänyt miettiä, kuinka usein sitä tapahtuu. Välillä tuntuu siltä, että jopa kerran tunnissa. Verkkokalvolla siis ilmeisesti tapahtuu jotain. Olen yrittänyt ottaa elämää rennommin, edelleenkään en töissä riuhdo maalipurkkien kanssa. Vaikka se herättääkin kummastelua, ja joudun sitä välillä perustelemaan. Mutta minä arvostan näköäni niin paljon, etten riskeeraa sen suhteen mitään, mihin pystyn itse vaikuttamaan.

Oikeastaan odotan sitä aikaa, kun kaikki olisi selvillä vesillä, eikä enää tarvitsisi pelätä. En tietenkään pelkää koko ajan, mutta välillä ajatus mahdollisista komplikaatioista tulee mieleen. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin, ja saan olla onnellinen siitä, että näköni on pysynyt näin hyvänä.

Yllättävää on ollut se, että kun olen puhunut asiasta, niin lähipiiristä - lähinnä asiakkaista- löytyy saman asian läpikäyneitä. Minä en ollut vaan koskaan ennen kuullut koko asiasta. Yritän kyllä kertoa asiasta ihmisille, ettei samassa tietämättömyydessä olisi muitakin.

vaeltelevia huitaleita

Mon, 28 May 2007 18:21:04 GMT

Milloinkahan sitä pääsee tästä silmä-neuroosista? Välillä tihrustelen ja tutkailen, näköä tarkaten, heikompaako vai normaaliako. Ehkä pientä pelkoakin. Tänään sitten meni ihan kokonainen huitale-lauma silmässä. Näitä on aiemminkin nähty, mutta nyt ne tietenkin hiukan laittaa mietityttämään. Sitten sitä taas tihrusteltiin. Kostutustipat auttavat hiukan asiaan, tosin nyt tuntuu silmä taas koko ajan.

Keskiviikkona kontrolli. Saas nähdä, mitä siellä sanotaan. Toivottavasti kaikki on hyvin. Silmä terveenä ja jos edes hiukan olisi nesteet vajonneet. Näin toivon. Jännittää, hiukan.

BTW, nyt on syksyn matka sitten varattu. Ei ollut se Lissabon, vaan ihan Bulgaria Sveti Konstantin . Jotain näin kesällä odotettavaa, aurinkoa ja rantaa. Ehkäpä näin jaksaa taas paremmin puurtaa.

sillä silmällä ...

Mon, 23 Apr 2007 05:01:33 GMT

Silmä(t) voi(vat) kohtuullisen hyvin. Välillä tuntemuksia, kiristyksiä ja vetoja. Välillä ei onneksi edes muista, silmäänsä.

Pääsiäisen jälkeen piti käydä näyttämässä päivystyksessä silmäänsä, hiihtoretkellä tuli pyllähdettyä ja hiukan pää tärähti. Niin tietenkin luulotauti sai vallan, ja näin ja olin näkemättä. Onneksi mitään silmässä ei ollut tapahtunut, asiat olivat ennallaan.

Ehkäpä silmän kuivuudesta johtuu välillä sumea näkö leikatussa silmässä. Pitäisi muistaa kostuttaa, mutta... Muutoin näkö entisenlaisensa.

Uudet linssit kaksiin laseihin tilasin. Järkyttävää oli huomata hintaerot linsseillä. Ensimmäinen tarjous oli reilut 1000€, linssit tuli tilattua hintaan 467€. Kannatti pyytää tarjouksia, eikä jäädä ensimmäisen suuren ketjun asiakkaaksi.

Olen puhunut ja puhunut verkkokalvon irtaumasta kaikille lasillisille tutuille ja vähemmänkin tutuille. Harva voimaakkaasti likinäköisistä tietää verkkokalvon irtauman riskeistä. Enhän minäkään tiennyt. Luulo siitä, että optikko näkee silmästä samat asiat kuin lääkäri, ei pidä paikkaansa. Keskustelin optikon kanssa, ja hän oli ehdottomasti sitä mieltä että ajoittain silmälääkärillä käynti on tärkeää. Ilman laajennustippoja ei silmän periferiaan näe. Onneksi verkkokalvon irtauma on sangen harvinaien (1:10 000/20 000), mutta sattuihan se minunkin kohdalleni.

kontrolli-pelkoa

Thu, 29 Mar 2007 16:42:27 GMT

Tänään siis taas, silmä-kontrolli. Etukäteen pelottava kontrolli.

Pelko siitä, että joutuu taas leikkaukseen. Pelko siitä, että silmässä on tapahtunut jotain muutosta.

Kodin siistimistä, pesukoneen täyttöä. Töissä pöydän putsaaminen, asioiden saaminen siihen malliin, että joku muu voi siitä jatkaa.

Kun ei voi tietää, miten kaikki on mennyt. Onko verkkokalvo pääosin kiinni, vai onko jotain enemmän irrallaan.

Onneksi ei ollut. Kaikki oli kunnossa. Vielä jonkin verran nesteitä, "pieni kupla" sanoi lääkäri. Edelleen siis rasitus kielletty.

Samalla reissulla sain uuden reseptin uusille voimakkuuksille. Lisää tehoa peliin ja sylinterit oli jotenkin kiepsahtaneet. Siis uudet voimakkuudet.

Näöntarkastus oli hupaisaa. Silmälääkäri olisi halunnut viilata voimakkuudet mahdollisimman hyviksi, minä totesin ettei minun ihan niin pieniä kärpäsenpaskoja tarvitse edes nähdä. Tehtiin kuulemma kompromissi. Kunpa joskus voisi olla näkemättä joitain asioita. Sellaiset lasit kun saisi. Mutta ehkä nämä uudet ei ihan auta siihen.

Kahden kuukauden päästä uusi kontrolli. Katsotaan sitten taas, miten paraneminen etenee.

... ja ennenkaikke tärkeää... sain luvan lentää lentokoneella.... jos vaikka lähempänä kesää sinivalkoiset siivet lennättäisi kohden pääkaupunkiseutua.

edit 30.3.

edelliseen lisättynä se huonompi uutinen,

silmässä oli alkavaa kaihia.

Miten se kehittyy, sitähän ei osaa sanoa. Voi mennä vuosi, kaksi tai kymmenen tai kaksikymmentä.

Lääkäri lohdutteli, että sehän on leikattavissa.

vanhuus se tulee,

muisti menee ja kaihi tulee

sumua...

Tue, 20 Mar 2007 17:25:16 GMT

Jännä huomata, miten eri päivinä silmät toimivat eri tavoin.

Joskus niillä näen ihan loistavasti, ihan niinkuin ennenkin.

(jos en nyt sitten välillä sulje vasempaa silmää, ja totea että eihän se näkö oikeassa olekaan yhtä hyvä)

Tänään totesin, ettei silmä suostu näkemään ihan niin kirkkaasti.

Sumeaa, sanoisin. Johtuuko väsymyksestä, mene ja tiedä.

Silmän kuivuuteen sain reseptin Oculactia, kerta-annoksina. Todella kätevää. Mukana aina kostutustippoja, jos niille on tarvetta. Välillä on, välillä ei. Eikä aina ennätä niitä tiputellakaan. Tai no, lähinnä taitaa olla unohdustakin osittain.

Kyllä tuolla silmässä pieni vähemmän näkevä alue on. En tiedä, onko se näkö muuttunut huonompaan, vai onko kenties aiempia ei-näkeviä alueita muuttunut enemmän (mutta huonosti) näkeviksi. Ehkäpä se selviää ensiviikon kontrollissa.

Kyllähän se hiukan pelottaa- se miten paraneminen etenee. Ettei mitään uutta, yllättävää sattuisi. Valopallo kun edelleen kiertää aika-ajoin silmää. Tietenkin tuo yläkulmassa näkyvä sumuinen alue mietityttää myös. Toivotaan, että pelot ovat turhia ja silmä paranee.

Erikoista on se, että kun puhun asiasta enemmän, selitän tapahtunutta, minut valtaa sellainen "horkan" tunne. Kylmä ja värisyttävä. Ehkä leikkaus on vielä osittain käsittelemätön asia, ehkä peloillakin osuutta asiaan. Jostain lehdestä luin, että silmäleikkaukset ovat niitä pelottavimpia leikkauksia. Enpä osaa siihen kantaa ottaa, kun muita kohtia ei ole leikelty.

Kaasua - ei enää

Sun, 11 Mar 2007 14:35:04 GMT

btw,

tänään huomasin silmässä olleen kaasun hävinneen.

Eilen vielä pienen pieni kaasupallonen vaelteli, tänään sitte ei enää.

Reilut kolme kuukauttahan se on tuossa näkökentässä ollut, enemmän ja vähemmän haittona.

Muuten silmä tuntuu ihan ok, hiukan ehkä vielä "karhentaa".

Näkö ei ole ihan normaali, mutta torstaina lääkäri sanoi sen olevan ihan hyvä.

Näköä ei tarkisteta lopullisia laseja varten ennenkuin nesteet ovat lähteneet pois.

Saas nähdä, meneekö siihen se vuosi.

kontrolli

Fri, 02 Mar 2007 02:58:18 GMT

Eilen kävin jälleen kontrollissa silmien vuoksi. Lääkärin toteaman mukaan : "saathan sinä näköjänsä täällä päntejänsä juosta".

Silmän subretinaalinesteet olivat käsittääkseni hiukan laskeneet, tosin sitä oli tullut viereen lisää, tai kenties vaihtaneet paikkaa. Tämä tietenkin vaivaa mieltä, entä jos neste johtuukin uudesta reiästä aikaisemman vieressä ? Laserilla merkittiin uudelleen tämän hetkiset nestetasot, niin että kuukauden päästä katsotaan taas, mihin suuntaan tilanne kehittyy.

Ripsi oli jotenkin päässyt sidekalvon väliin, se on aiheuttanut silmän punotuksen ja aristuksen. Lääkäri sen sieltä näppärästi pinseteillä poisti, määräsi tippoja kuukaudeksi. Taas siis jälleen kerran viisi kertaa päivässä tiputellaan kortisonitippaa... Siihen lisäksi kostutustipat, jotka helpottavat silmän oloa.

Näköa ei kannata vielä tarkistella, ei ennenkuin nesteet ovat silmästä kokonaan hävinneet. Tosin, eihän tästä oikean silmän huonommasta näöstä mitään haittaa ole, elämä ja työkin sujuu sen suhteen entiseen malliin. No, lähinäkö on huonompi. Se johtuu lääkärin mukaan leikkauksesta. Korjataan laseilla myöhemmin.

Kaihistakin kysyin, se mieltä vaivasi. Kaihi tulee kaikille, mutta leikkaus saattaa nopeuttaa sen tuloa. Mutta se saattaa tulla vuoden päästä, tai kahden tai kahdenkymmenen. Ei siis tarvitse siitä huolehtia, ja sehän sitten hoituu leikkaamalla. Vai oliko se laseroinnilla.

Nostella mitään painavaa ei edelleenkään saa, joten töissä otetaan sillä saralla hissukseen. Näin siitäkin huolimatta, että pientä närästystä se tuntuu aiheuttavan joillekin työkavereille. Saas nähdä, miten kesää kohden mennään, mikäli tämä nostelukielto pysyy voimassa. Silloin jää raskaat maalipurkit sävyttelemättä... Tosin mielellänihän minä tekisin sitä, mistä nautin ja missä olen mielestäni "tuottavimmillani", eli suunnittelisin.

Silmät- sielun peili

Tue, 13 Feb 2007 06:09:13 GMT

Silmät, lääketieteellisesti ja teknisesti.

Nyt, leikkauksien jälkeen, kiinnitän entistä enemmän huomiota ihmisten silmiin. Katsekontaktiin. Siihen, mitä silmät kertovat. Sen, mikä muuten jää sanomatta ja kertomatta.

Töissä tuntuu siltä, että kiinnitän huomiota enemmän asiakkaiden silmiin. Haen aktiivisemmin kantsekontaktia. Ehkä se johtuu myös siitä, että omat silmät tuntuvat. Ne tiedostaa koko ajan. Lääkäri sanoikin, että leikkauksen jälkeen silmä ei tunnu omalta pitkään aikaan. Tämä "ei omalta tuntuminen" tuntuu siltä että silmä tuntuu. En ole aikaisemmin omiin silmiini juurikaan huomiota kiinnittänyt, ne eivät ole tuntuneet. Nyt reagoi kaikkeen. Kuivuuteen, ripsiväriin, valoonkin.

Kauniit silmät, niin minulle on sanottu. (Olen kyllä kuullut siitäkin, että rumille ihmisille sanotaan heidän omistavansa joko kauniit silmät tai suun) Ehkä ainakin ne loistavat, silloin kun on hyvä ja kaunis päivä. Nyt ne punoittavat. Luometkin jotenkin lurpsahtaneet. Toivottavasti nämä viat paranevat ajan myötä. Toisaalta, nyt tuntuu tärkeältä että näkö pelaa. Ulkoisesta näöstä viis.

ekaa työpäivää ja väsynyttä silmää

Sat, 03 Feb 2007 16:42:10 GMT

Nyt siis takana ensimmäinen työpäivä sairasloman jälkeen, ihan hyvinhän se meni.

Ei ollut unohtunut pääasiat. Tosin hiukan teetti, silmän kanssa. Jouduin näppäilemään pankkikortin numerot maksupäätteellä, ja hiukan piti etsiskellä oikeata kulmaa että numeroista selvän saisi. Sai, kuin aikansa tihrusti. (mahtoi se asiakas ihmetellä, miltä sokealta maalinsa osti). Yhden maalipurkin sävytykset piti delegoida eteenpäin.

Niinpä tuli mietittyä, mitä kaikkea sitä töissä ei voisikaan tehdä. Toistaiseksi. Sitä ei nosteltavaa löytyi kyllä. Mutta kerron työkavereille, että tulen pyytämään apua. Tänään rohkeasti asiakkaallekin sanoin, että nostaisitko painavammat. Nostihan hän.

Silmä kyllä väsyi. Kummallisesti tuosta poskiluun kohdalta. Punoittikin melkoisesti työpäivän päätteeksi. Muurari tuli hakemaan vähän etuajassa, ja sanoikin että nyt sitä kyllä lähdetään. Lähdettiinkin, etuajassa. Muuten olisi asikkaiden kanssa mennyt varmaan vielä reilut ½ tuntia. (Mikä ihme siinä on, että liikkeeseen tullaan hilkkua vaille, ihan niinkuin myyjä-paroilla ei olisi työaikaa ollenkaan, ei muuta elämää kuin työ. Sitä saa kyllä ihmetellä...) Ilmoitin tämän päivän esimiehelle puhelimitse, mikäli joku alkaa asiasta "naputtaa", itseasiassa hän olikin luvannut lähteä aiemmin mikäli olo tuntuu siltä.

Toivottavasti ensi viikolla pystyy sitten normaaleihin työpäiviin. Saattoihan tämän päivän väsyminen olla myös jännitystä, piti siristellä ja totutella. Mielestäni näkökentässä ei ole mitään muutosta aiempaan, mitään vääristymiä en näe. Nyt myös tuntuu oikeat etäisyydetkin löytyvän.

Sinänsä oli hienoa päästä töihin. Nähdä työtoverit. Vaihtaa kuulumisia. Saada muutakin mietittävää sairaan silmä sijaan. Hienoa, kun on töitä. saa tehdä töitä, mielenkiintoisiakin töitä. Tämä mieliala pitäisi muistaa silloinkin, kun työ ja -kaverit ottavat päähän.

Soitin lapsuuden aikaiselle ystävälleni M:lle. Häntä en ole tavannut, emme yhdessä edes muistaneet milloin. Edelleen kuuntelin Loirin levyä, "mul on tästä asti aikaa", jotenkin tuli M:n kotitalon vintti mieleen. Siellä nukutut yöt, tyttöjen hilpatukset, salaisuudet, kesäyön tuoksut. Sain jopa sovittua ensi viikolle tapaamisen. Mikäli pystyn autolla ajamaan. Jännittävääkin kyllä nähdä... mitä vuodet ovatkaan meissä tehneet. Löytyykö sitä lapsuuden ja nuoruuden aikaista parasta ystävää? Olemmeko muuttuneet liikaa...

... tästä innoittuneena, Leinon Elegiaa

" Haihtuvi nuoruus,

niinkuin vierivä virta.

Langat jo harmaat

lyö elon kultainen pirta.

Turhaan oi turhaan

tartun ma hetkehen kiini;

riemua ei suo

rattoisa seura, ei viini."

Niin, nuoruuden ystäväni M täyttää sen naisen kohtalokkaan 40 v. Lupauduin kertomaan mitä se tullessan tuo. Naisen neljäkymmentä.... Samoja tuntemuksia ovat kokeneet Kyproksen matkan uudet ystävät, hekin jo tässä naisen arvokkaassa iässä. Niin, paitsi minä jo vuoden yli.

"mul on tästä asti aikaa - sydän vasta puolillaan!

Fri, 02 Feb 2007 15:32:50 GMT

Taustalla soi Loirin Ivalo .

Ensimmäisen leikkauksen aikana radiossa soitettiin kappaletta : mul on tästä asti aikaa... Vaikkei tupakkaa itselläni olekaan, tästä kappaleesta ja Vesa-Matin äänestä pidän. Siis tämän päivän kunniaksi itselleni ostin levyn. Kuuntelen ja nautin.

Lääkärissä meni siis hyvin. Silmät tarkasti tyttösen näköinen lääkäri, ensimmäinen ajatus oli :"voi ei, ei tuo mitään tiedä!". Mutta olikin paras lääkäri koko kontrollien ajalta, hänellä oli aikaa vastailla kysymyksiin (Saako lentää lentokoneella kaasukuplan lähtemisen jälkeen - Saa, ei paineella pitäisi olla niin suurta merkitystä verkkokalvolle. Saanko nostella painavia maalipurkkeja - en saa, niin kauan kun siellä on nestettä ja silmää seurataan. Häviääkö sumeus silmistä- ei välttämättä, mutta johtuu myös kaasukuplasta, ja verestä joka on muuttunut vaaleaksi. Saattaa lähteä, tai sitten ei. Pieneneekö suureksi jäänyt mustuainen- ei välttämättä, saattaa leikkauksen jälkeen jäädä suuremmaksi kuin toinen. Pitäisikö aurinkolasit olla polaroidut, omani kun ovat ainoastaan värjätyt linssit- ei tämän vaivan takia. Voinko ajaa autolla- Voin, kunhan opettelen katsomaan silmillä ja arvioimaan etäisyyksiä. Voinko uida - kyllä. Olisi hyväkin, kun lihakset ovat makaamisesta kärsineet) Silmässä oli vielä sitä nestettä, mitään reikiä ei ole. Neste imeytyy hiljalleen silmän aineenvaihduntaan. Se tarkistetaan seuraavan kerran kuukauden päästä, laserilla merkittiin tämän hetkiset tasot. Asiat siis silmässä hyvin, ja huomenna töihin! Kyselin myös sitä, että vähän arkailuttaa tuo kuplan näkyminen alaspäin katsottaessa. Lääkäri totesi, että moni tekee töitä paljon huonommalla näöllä. Niin. Pitää olla siis onnellinen ja tyytyväinen. Niin olenkin. !mul on tästä asti aikaa...!

Kaupungille sitten siis, juhlistamaan sairasloman päättymistä. Amarillossa nautin Carlic steakin . Kirjakaupasta tämän vuoden kalenterit töihin ja kotiin, sekä muutama uuden vihkosen. Tavaratalosta sairaslomasta stressaantunutta ihoa kirkastamaan kankainen kasvonaamio , uutta väriä naamalle. Ihan sopivasti siis, näin kahden kuukauden tauon jälkeen. Sitten siinä Muuraria odotellessa, ohi kännykkäkaupan , eikä sitten kuitenkaan ohi. Hankinta, jota olen miettinyt. Enhän sitä edes tarvitsisi. Nykyinen puhelin toimii. Mutta, kun tämä on vaan jotenkin niin ihku ihana. Näyttää niin makeelta. Hyvältä. Tuntuukin niin hyvältä. Niin kaunis katsella. Joten sitä ilman ei nainen voi toimeen tulla. Sekin lähti siis mukan matkaan. Olisi kuulemma tullult paljon halvemmaksi ajaa vaikka taksilla kotiin, kiertää kaupunki parikin kertaa, kuin odotella Muurarin kyytiä. No niin olisi, mutta ei siitä olisi näin hyvää oloa tullut.

Huominen työpäivä on varmaan hauska. Ainakin työkavereille, jos ei minulle. Pullat kävin työkavereille hakemassa mukavan viihtyisästä kahvilasta. Kyllähän varmaan ensimmäiset päivät on raskaita, mutta siitähän se, pikkuhiljaa. Raskaiden nostelua vain vältettävä, onneksi sitä iloa ei ole näin talvella niinkään. Toivottavasti kesään mennessä asiat on jo siltäosin kunnossa.

Nyt nauttimaan perjantai illasta. Muurari on sytytellyt kivituikkujen kynttilät, sinne viereen menen sohvalle, kainaloon.

nyt hiukan jännittää...

Fri, 02 Feb 2007 07:12:36 GMT

Nyt on hiukan perhosia vatsassa,

tai taitavat olla hiukan suurempiakin, lepakkoja?

Tänään kontrolliin meno, ja hiukan pelottaa mitä siellä kerrotaan. Onko kaikki mennyt hyvin, ja pääsenkö jo töihin. Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin. Nesteiden en usko vielä poístuneen, leikkaava lääkärihän sanoi, että siinä saattaa mennä vuosikin. Mutta ei ne varmaan vuodeksi asentohoitoon määrää. Toivottavasti niin.

Jännittää varmaan myös töihinkin lähtö. Kaksi kuukautta on yllättävän pitkä aika olla pois töistä. On tottunut yökukkumiseen, ja laiskoihin aamuihin. Verkkareihin ja kauhtuneisiin puseroihin, hiusten laittamattomuuteen.( On tässä Muurarilla ollut kestämistä, vaimo venyy sängyssä kauheissa vaatteissa hiukset kuin petolinnun p.) Mielialakin on vaihdellut, kuuleman mukaan joskus ärtyisä on ollut. Tiuskinutkin, kerrotaan.

Kyllä se jo kaipaa oikeata elämää, sisustaja. Oikeita töitä, erilaisia haasteita. Säpinää, kiirettä. Ongelmia ratkaistavaksi. Työkavereita. Asiakkaita. Entisiä ja uusia.

Jos sairasloma loppuu, aioin juhlistaa sitä menemällä kaupungille. Syömässä ajattelin käydä. Haen sormukseni, joka on ollut kultasepän hoivissa kaksi kuukautta. Ehkä vähän shoppaan. Mutta, ehkäpä vielä ei kannata hihkua. Ei ennenkuin lääkäri on sanonut sanottavansa.

Muistaa lääkäriltä pitää kysyä: saanko nostella töissä, saanko lentää kaasun poistumisen jälkeen. Nämä varsinkin, mikäli verkkokalvo on vielä irti. Kunhan en nyt vain menisi kipsiin ja sanattomaksi ( minä, sanattomaksi ???) siinä jännityksessä.

Eilen kävi Verneri ja pikkuPikkuSisko. Olipas mukavaa. Vaikka en varmaan osaa olla tässä tilanteessa parhainta seuraa. Mutta Vernerin hymy päiväunien jälkeen, pojan reippaat liikkeet ja uhkarohkeakin itseluottamus siihen, että kun seisoo just ja just pystyssä, niin ihan huoletta voi ottaa molemmat kädet ihan muuhun käyttöön kuin tuen ottamiseen, piristi kummituksen sydäntä. Tietenkin myös pikkuPikkuSisko oli mukava nähdä, vaikka keskustelut taisivat mennä kyllä enemmänkin pienen herran ympärillä. No, onneksi me syötiin sentään upeaa kahden munan kakkua. Elä hymyile siellä, pikkuPikkuSisko. Ei se näkö, vaan se maku!

IsommanPikkuSiskon isoimpine poikine näen toivottavasti viikonloppuna, tulevat kyläilemään. Pojat pääsevät katsomaan pikkuserkkunsa peliä. IsompiPikkuSisko saa sitten hoivailla Verneriä. Taitaa nauttia siitä sydämensä kyllyydestä !

Nyt valmistautumaan... toivotaan että kaikki on mennyt hyvin!

Yllätyspostia

Wed, 31 Jan 2007 13:03:04 GMT

Kiitos ystäväni Tarja ihanasta paketista!

- kortista

- Tankki täyteen ja The Osbournes dvd-paketista

-FootCare Creamista

... ilahdutuksia olivat mukavia ...

... FootCare tuleekin tarpeeseen, kahden kuukauden makoilun jälkeen (ja jalkojen rasvaamisen unhottamisesta johtuen) jalkapohjat kaipaakin pehmitystä, mihin kuntoon ne ovatkaan menneet.

... samalla hiukan hirvittää myös se, miten sitä jaksaa töissä olla. Selkäkin on varmaan niin huonossa kunnossa, ettei jaksa kovin seisoskella. Kuntokin taitaa olla sangen ravalla. Siihen auttanee uinti ja vesijuoksu, ja se tökkökävely.

Äitikin kävi hieromassa hartioita ja hoitamassa pientä tyttöään...

Huomenna pikkuPikkuSisko ja Verneri tule kyläilemään...

Perjantaina sitten taas kontrolliin, toivottavasti sitten pääsee jo töihin!

Silmässä näköä on jo hiukan enemmän, hiukan vielä sumuista. Kaksi viikkoa on yritetty maata vasemmalla kyljellä, kyljet ja kädet kipeänä ja tunnottomina. Toivottavasti asentohoito on tuottanut tulosta. Enempää tätä ei enää jaksaisi, ei makaamista eikä kaiken maailman hömppäohjelmia.

Viime viikko olikin kyllä melkoisen hankala, mieli harmaana välillä enempi, välillä vähempi.

Kun itse on mieli matalalla, ei jaksa ottaa edes yhteyttä ystäviinsä. On vain. Makaa ja on. Ja mieli vielä harmaampi.

Mutta pirteä pakkanen, muutama kevyt sauvakävelyreissu, uudet hiukset ja käyneet vieraat ja soitot saavat nousemaan siitäkin harmaasta...

Kirkakin on vaihtanut kuoroa.

Nuoruuta muistelen, oli ystäväni S:n kanssa asuessamme yhdessä yhteinen ihastus. Katseltiin ja kuunneltiin, ja Kirkaa ihasteltiin. Ensimmäinen Muurarin (ja taitaa olla viimeinen samalla) minulle ostama LP oli Kirkan, Surun pyyhit silmistäni. Kirkan musiikista tuleekin mieleen ne tutustumisen, ihastumisen ja rakastumisen ajat... Ihania muistoja...

Kirkan video "Hetki lyö" sai kyyneleet silmiin.

ja jatkuu... ja jatkuu.... ja jatkuu...

Fri, 19 Jan 2007 16:44:33 GMT

jatkuu siis, sairasloma vielä kahdella viikolla. Kaasupallo haittaa näkemistä ja subretinaalinestettä silmässä vielä. Pois pitäisi saada, molemmat. Kaasu lähtee omia aikojaan (lääkäri arveli paria viikkoa) ja tuo neste vaatii jälleen kerran asentohoitoa. Että nyt sitten pitää taas maata. ja maata. ja maata. Yöksi pyydänkin Muuraria vyöttämään minut sängynlaitaan kiinni, niin etten vaihda kylkeä.
Saisi nyt sen nesteen sieltä pois, niin verkkokalvokin kiinnittyisi. Pääsisi töihin. On jo kovin ikävä. Ja ikävää. Tipat onneksi sai jättää pois, nyt enää vaan lyhyt viiden päivän antibioottisalva kuuri. Näköä ei oikein vielä silmässä ollut, saattaa kuulemma vielä siitä kirkastua. Sameutta silmässä, toivottavasti se häviää. Lääkäri puhui kaihista, ei kuulemma ollut sellaista vielä kehittynyt. En huomannut siinä järkytykseltä kysyä, että onko sellainenkin vaara vielä olemassa. Olisi voinut vähän valaista asiaa, mutta ehkäpä lääkäreille on kaikki niin itsestään selvää, etteivät potilailleen kaikkea muista kertoa. Säikyttelevät vain...

Hyvän unilääkkeen olen löytänyt. Lainasin Remeksen Ikiyö äänikirjan. Kuinka monet päiväunet olenkaan viettänyt sitä kuunnellessa. Ei sillä, ettei kirja olisi kiinnostava, mutta jotenkin Lars Svedbergin ääni tuudittaa minut makoisaan uneen. No, nyt viimeisimmät cd:t on jo niin jännittäviä, ettei nukututa lainkaan. Vielä kaksi kuuntelematta... Äänikirjan kuunteleminen onnistuu hyvin asentohoidossa, eikä rasita silmiä. Muistelen vain niitä lapsuuden aikoja, jolloin koko perheella kuunneltiin vanhempien sängyssä saarnoja, ja herättiin koko konkkaronkka siihen kun nauhuri napsahti kasetin loppuessa.

Vernerikin kävi viime viikolla, ja esitteli oppimiaan taitojaan tädille. Tätä kuvaa katsoessa ei voi kuin ihailla ihanan suuria, terveitä silmiä! Kyllä niillä on hyvä tätä maailmaa katsella !

Miten sisustaja lasit sai?

Thu, 11 Jan 2007 09:28:42 GMT

Tässä silmää sairastellessa on tullut mietittyä näköni ja silmälasieni historiaa.

Ala-asteen ensimmäisillä luokilla muistan kyllä, miten en oikein nähnyt kunnolla. Pikkuhiljaa siirryin takariviltä (siellähän luokan pisimmät aina istuivat) istumaan etupenkille, kun en nähnyt taululle kunnolla. (Eikä opettaja hoputtanut näöntarkastukseen!) Kävellessäni kouluun, en nähnyt kaukana olevasta hahmosta liekö hän ystäväni Anne. Näkötesteihin opettelin ulkoa kovalla vauhdilla E:n suunnat, mikä oikealle, vasemmalle. Ei siis näöntarkastuksessakaan huomattu, että nuori neiti on likinäköinen. Perhetuttumme isä sitten varasi ajan tyttärelleen ja minulle silmälääkärille, Liimi Kyrjelle. Nimi on jäänyt erikoisena mieleen. Niin sitten kolmannella luokalla (!!) sain ensimmäiset lasit, joiden vahvuudet olivat muistaakseni jotain -3(!). Olenkin nauranut, että mikäli tämä perhetuttumme Jukka ei olisi huomannut huononäköisyyttäni (mistähän hän senkin huomasi), olisin vieläkin ilman silmälaseja! Tosin, olisinko tiennyt näkeväni erilailla kuin muut? Enhän ollut siihenkään mennessä arvannut, ettei maailman pidä niin sumealta näyttää.

Asuimme tuota aikaa maalla, ja kaupungista hankitut lasit toimitettiin postitse. Varmaankin keskiviikkona, kun samaan aikaan postista tuli Aku Ankka. Kamala riita äidin kanssa siitä, saanko lukea Aku Ankan ennenkuin panen lasit päähäni. En saanut lukea, muistan sen kuinka vaikeaa olikaan tekstin lukeminen lasien kanssa. Siitä se alkoi, maailman sumun hälveneminen.

Samaiset lasit olivat sitten jotenkin niin löysästi päässä, että aina kun kurkkailin asuntomme ikkunasta, ne tipahtivat maahan. Sitten juoksujalkaan etsimään laseja autotallien edustalta. Vaikeaa oli, kun lasit olivat hiekan väriset, eivätkä erottuneet sorapihalta. Siinä nyt sitten sokeana niitä etsiskellä.Muistaakseni ensimmäiset lasini eivät jääneet koskaan auton alle, mutta olivat kyllä naarmuiset.

Yksiin sankoihin , sitä aikaa kun ne olivat ikkunan kokoisia, oli laitettu linssit väärinpäin. Niin että jouduin nostamaan niitä jatkuvasti ylöspäin, mikäli halusin nähdä kunnolla. Enhän minä sitä tiennyt, kiltisti vain nostelin laseja siihen saakka, kun seuraavan kerran jouduin silmälasien vaihtoon. Kaikkeen tottuu, näköjänsä.

Silmälaseja on sitten riittänyt, viime vuosina lähinnä olen kartuttanut pokien määrää. Nyt niitä on viidet, yhdet aurinkolasit. Muurari ihmetteleekin, miksi silmälasini pitää olla niin massiiviset, sankojen paksut, niin etten näe sivuille. Ehkäpä haluan raamit omalle maailmalleni. Katson elämää kehyksissä. Sivuille ja taakse ei juuri kannata kuikuilla. Katse eteenpäin.

Katvealueita

Wed, 03 Jan 2007 18:28:34 GMT

Sisustajan silmät voivat jo onneksi paremmin, enää ei pahempia kipuja ja tuntemuksia leikatussa silmässä juuri ole. Tietenkään sillä ei vielä näe kunnolla, ikään kuin katselisi samean pleksin läpi tätä maailmaa. Tosin välillä tuntuu, että näkee tv:n tekstit, mutta se oli ainakin tänään hukassa. Mielenkiintoista, miten yhdellä hyvin näkevällä silmällä tuleekin toimeen. Jos kaasun aiheuttamat heijasteet olisivat pois, ei varmaan edes tajuaisi toisen silmän näkevän huonosti. Nyt on jo tämä olotila alkanut tuntua normaalilta, ikäänkuin aina silmät olisivat olleet tällaiset. Kaikkeen sitä tottuu, näköjänsä.

Tiistaina soittelin silmätautien pkl:lle, kyselin silmässä näkyvästä tummasta reunasta. Hoito-ohjeissa kun lukee, että mikäli näkyy tummaa laskeutuvaa varjoa, pitää heti ottaa yhteyttä. Tumma reuna on kuulemma katvealuetta, johon silmä ajan myöten tottuu. Näin itsekin ajattelin, mutta aina parempi tarkistaa. Kunhan ei vaan ala tuo katvealue kasvamaan.

Ensimmäisen leikkauksen aikaiselle huonetoverille oli määrätty kuukauden kontrolliajan jälkeen lisää sairaslomaa, näkö oli mennyt huonompaan suuntaan. Hän mainitsikin Hesarissa olevasta artikkelista, jossa jälkitarkastuksista kirjoitettiin. Kotiuttamisohjeessa kyllä lukee, että mahdolliset uudet silmälasit määrätään avohoidossa silmälääkärillä, mutta mikäli käsitän oikein, niin tämän perusteella pitäisi saada näöntarkastus poliklinikalle. Onhan hinnassakin huima ero, pkl maksu 22€, yksityisellä kelan hyvitysten jälkeen 63€.

Huomenna uskaltaudun pienelle lenkille, jalkoihin vaan stopparit, eiköhän sitä pystyssä pysy. Pakko päästä ulos, muutenhan sitä ei kohta uskalla lähteä mihinkään. Tulee ihan mökkihöperöksi. Tai, taidanko jo olla?

No, tätä päivää viihdytin katselemalla Helsingin katumuotia . Ehkä jotkut näistäkin katumuodikkaista olivat minulle katvealueella...

joulu, uusivuosi

Sat, 30 Dec 2006 15:06:12 GMT

Niin meni joulu, rauhallisesti.

Silmää on paranneltu, toipuen suuremmitta ponnistuksitta.

Eikä aina niin herkkuakaan ole,

milloin silmää pistää kuin neuloilla,

milloin se vuotaa vettä ja karhentaa,

päänsärkyjäkin mitä kummallisimmissa kohdissa päätä.

Onneksi nyt jo vaivat on hiukan vähentyneet,

tosin kyllä vielä silmässä tuntuu tikit, ei mukavaa sekään.

Ensiviikolla saisi jo hiukan tehdäkin enemmän,

mitä tällä näöllä nyt voi tehdä.

Leikattuun silmään näkö palailee pikkuhiljaa,

tosin edelleenkin tuo kaasu häiritsee näköä.

Ulos olisi kuitenkin kohta päästävä,

alan kuulemma muistuttaa kalkkilaivan kapteenia...

Jospa ensiviikolla kävisi pienellä kävelyretkellä,

toivottavasti ei tule sitten mitään liukkaita kelejä...

Kuinka sitä kaipaakaan, liikkumista ja työtä.

Töissäkin on mukava näköjänsä olla...

Ei tule tännekään kirjoiteltua, kun ei ole mitään kerrottavaa.

Mitä sitä olisikaan, kolmen huoneen "vankina",

kauniittenjarohkeiden juonikäänteistä, ... ei sentään.

Uusivuosikin rauhallisesti, saisipa pidettyä Muurarin hereillä niin voisi vaikka

käydä katselemassa raketteja... se tosin taitaa olla mission imposible.

Hyvää loppuvuotta,

toivotaan onnellista uutta vuotta 2007...

Silmät, jälleen ...

Thu, 21 Dec 2006 06:01:54 GMT

Silmää siis operoitiin jälleen. Maanantaina oli kontrollikäynti, ja niinhän lääkäri totesi että silmään jäänyt reikä "paikataan", siis entisten silikonityynyjen jatkeeksi uutta. Laserointi olisi ollut toinen mahdollisuus, mutta lääkäri piti leikkausta parempana vaihtoehtona. Lääkäriinhän on luottaminen. Kiirettäkään ei kuulemma ollut, seuraavana päivänä leikkaus... Minusta se kuulosti jo kiireeltä... Olin osannut jotenkin jo varautua osastolle jääntiin, olihan edellisen leikkauksen jälkeen sanottu, että verkkokalvolle on jäänyt ohentuma, tai mahdollisesti jopa reikä.

Enää ei leikkaus jännittänyt niin paljoa, tiesi rutiinit eikä nukuttaminenkaan jännittänyt niin paljoa. Muutenkin oli hienoa, että leikkaukseen pääsi heti. Ei tarvinnut jonotella, eikä mennä kotiin miettimään ja murehtimaan. Tietenkin leikkaus aina hiukan jännittää, mutta hyvinhän se meni, nukutus ja leikkaus. Leikkauspäivä oli sitten yhtä tokkuraa, tuntui että olo oli paljon väsyneempi kuin mitä ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Päätä särki ja huono olo vaivasi koko päivän.

Eilen lääkäri tarkisti, ja sanoi että leikkaus oli mennyt loistavasti. Silikonityyny (joku blombi...) oli saatu jatkeeksi erittäin hyvin, ja nesteetkin olivat jo vähentyneet. Kuukauden päästä kontrolli, sinne saakka sairaslomaakin. Poliklinikalla toista silmää vielä laseroitiin, se ei ollut ollenkaan mukavaa se. Ihmettelen, miten joku antaa laseroida silmäänsä ihan vapaaehtoisesti... en minä ainakaan antaisi... sen verran ikävältä kirkas valo tuntui...

Mukava olla kotona, vaikkakin alkoi taas se kahden viikon varuilla olo. Mitään ei nostella, mutta onneksi saa olla pystyasennossa. Ettei tarvitse ihan koko päivää pötkötellä. Joulu on sitten siis Muurarin hallussa, onneksi huomenna tulee siivooja siivoamaan, ettei vallan Muurari nääpästy. No, on Muurari kyllä tyytyväinen, kun rouva pääsi kotiin.

Joululahjatkin jäivät siis jonnekin välille, mutta korjataan se sitten ensi jouluna. Toivottavasti vanhemmat ja Vernerin poppoo ennättää käydä meidän joulua ilahduttamassa, uskalla en lähteä minnekkään muutamaan viikkoon. On sitä Noro-virustakin liikkeellä, se tästä vielä puuttuisi.

Nyt voi kuitenkin hyvillä mielin parannella silmäänsä, kun tietää että kaikki mahdollinen on tehty. Itse nyt ottaa rennosti ja kevyesti, lepää ja tekee parhaansa. Onneksi vasen silmä pelaa, ja sillä näkee hyvin. Oikeaankin varmaan alkaa pikkuhiljaa näkö palailemaan, kunhan se muutaman päivän lepää.

Unta terveistä silmistä

Mon, 11 Dec 2006 08:07:54 GMT

Viime yönä näin unta terveistä silmistä.

Hyvillä mielin sai herätä Muurarin kuiskaukseen :"kahvi on jo valmista".

Nyt sitten on viikko asentohoitoa takana, ja saa kipeuttaa kroppaansa ihan miten haluaa. Ei vain vasemmalla kyljellä, vaan myös oikealla ja selällään ja mahallaan. Ihanaa. Kyllä aamulla selällään makuu tuntui ihan luksukselta! Pienet on isonkin ihmisen ilot. Toisaalta, varmaan vielä tulee vääntäydyttyä asentohoito-kyljellekin, niin että ne nesteet sieltä pois lähtisivät. Lääkärihän sanoi, että kohdallani joudutaan sitä tarkkailemaan jopa vuodenkin verran, sen verran pitkällä ajalla verkkokalvon irtautuminen on tapahtunut, ja nesteet olleet pitkiä aikoja ... jossain... itse asiassa en kyllä tiedä missä välissä.

Viikon verran vielä tätä kevyttä elämää, sitten onkin kontrolliaika leikkaavalle lääkärille. Toivottavasti kaikki paranee hyvin, niin ettei tarvitsisi lisää leikata. Lääkäri kyllä mainitsi että silmän vasemmassa alakulmassa on joko heikentymä tai reikä. Ei ilmeisesti saanut vielä selvää. Toivottavasti sen voisi hoitaa laserilla, niin ettei tarvitsisi uutta leikkausta.

Tänään on kohtalotoverini H:n ensimmäinen kontrollikäynti. Olimme samassa huoneessa, hänen silmänsä leikattiin kiireellisempänä ensin, minut hänen jälkeen. Resurssit... niitä kun oli kuulemma vähennetty, ja yksi leikkaavista lääkäreistä oli sairaana. Kolme lääkäriä tekee näitä leikkauksia Oys:ssa, ja käsittääkseni vain kaksi leikkausta vuorokaudessa. Sen verran tarkkoja leikkauksia. H tekstaili, että hänellä ilmenee kiukuttelua ja hermostuneisuutta. Täytyy sanoa, että kyllähän tässä välillä vaikka minkälaisia ajatuksia itselläkin mielessä käy, ja masentuneitakin hetkiä välillä on. Mutta pienet asiat kyllä jaksavat vielä minua ilahduttaa, ja sen huomaaminen, että yhdelläkin silmällä toimeen tulee, jotenkin helpottaa oloa. Muurarin tämänhetkinen työnantaja, eläkkeellä oleva lääkäri, oli kertonut että toinen silmä alkaa korvamaan sairasta silmää, niin että pystyy toimimaan vaan yhdellä terveelläkin silmällä. No, ehkä ei vielä siitä tarvitse huolehtia, kun tuota näköä on vielä oikeassakin silmässä.

Muurari vaan meinaa lääpästyä kotitöihin. Paljon on kuulemma hommaa, niinkuin äidin Yksinhuoltaja oli todennut. Köökin siivousta jatkuvasti. Onneksi viikon päästä voin olla jo avuksi, niin ettei vallan Muurarin vapaa-aika mene kotitöissä. Kyllähän nytkin pystyy jo pieniä asioita toimittelemaan, kun saa olla enemmän pystyasennossa.

Huimausta tuntuu välillä olevan. En tiedä, johtuuko se tästä kahden viikon makaamisesta vai normalisoituneesta verenpaineesta. Sairaalassa verenpaineet jostain syystä menivät ihan normaalille tasolle, en muistakkaan milloin minulta oli niin hyvät verenpaineet mitattu. Jotain hyvää siis...

Kyljet kipeenä

Fri, 08 Dec 2006 07:52:22 GMT

Jos joskus on valitellut elämänsä tylsyyttä,

niin ei ole kyllä ollut mitään syytä siihen.

Tämähän se vasta tylsää onkin.

Kyljellänsä makaaminen.

Onneksi puhelinkin välillä soi,

äiti aina muistaa aamulla soittaa.

Iltapäivällä sitten ystäviä, työpuheluita.

Mukavia päivän piristyksiä, lyhetkin puhelut ja tekstiviestit.

Silloin kun suru meinaa vallata mielen,

sairastajan pöydällä oleva Vernerin 3 viikkoinen

hymykuva muistuttaa elämän hyvistä asioista!

Nyt kun olotila on hiukan parempi,

on sängyssä pysyminen vielä työläämpää.

Yölläkin heräilee ihan väärältä kyljeltä,

totta se kroppa on sitä mieltä, että tämä saisi jo loppua.

Vasen silmä kun näyttää kauas jo ihan oikein,

lähinäkö siinä ei juurikaan ole.

Jostain luin, että tällaisessa leikkauksessa saattaa jopa näkö

hieman parantua.

Oikea silmä ei suostu vielä toimimaan yhteistyössä,

välillä kun yritän katsella ilman silmänpeittämistä.

Kuva sekoittuu sekavaksi, mutta kyllä tuolla oikeallakin jotain jo näkee.

Kutittaa vaan niin kovin oikeata silmää ,

olisikohan se tervehtymisen merkki ?

Periaatteessa tämä makuuasennossa oleminen voisi loppua tiistaina,

mutta itsestä tuntuu siltä, että ehkä sitä tulee lepäiltyä toinenkin viikko.

Jos se vaan edesauttaa nesteiden poistumista.

Kontrollihan on 18. päivä, sitä mielenkiinnolla odotan.

Tänään onkin iloista se,

että Verneri tulee kylään.

Ehkä vanhempansa myös.

Ihanat oli tonttukuvat pikkuPikkuSiskon sivuilla,

ihanasta pikkutontusta.

Sisustajan Silmät

Wed, 06 Dec 2006 10:38:14 GMT

Uusi luokituskin kategorioihin : Sisustajan Silmät.

Sairauskertomusta siis .... positiivisin mielin.

Kuinka onkaan näölle, terveille silmille, antanut suurta arvostusta!

Jokaisesta aamusta, jonka saa tervein silmin nousta, tulisi olla kiitollinen.

Jokaisesta katsotusta kuvasta, maisemasta, kauniimmasta ja rumemmasta,

tulisi olla kiitollinen!

Samoin aviosuhde Muurarin kanssa, sekin on saanut enemmän taas jälleen kerran

arvoa! Miten sitä toimisikaan, mikäli kumppania ei olisi. Kuka nostaisi ne

maitopurkkia suuremmat nostettavat ? Kahden viikon ajan siis kaikki raskas nostelu

on kielletty. Etteivät ompeleet silmästä repeä. Muurari siis nostelee, kokkailee,

pesee hiukset ja huolehtii muutenkin.

Sairaalassa ollessa arvostus hoitohenkilökuntaan nousi. Ei sitä ennen tajua heidän työtää,

ei ennenkuin makaat 24 h toisella kyljellä, ainoastaan wc-reissut ja syömiset pystyasennossa.

Hoitajien huolehtiminen, ystävälliset sanat, ammattimainen hoito ! Ammattilaisen työtä !

Kotona nyt lepoa. Ystävien soittelua, tv:n katselua/kuuntelua.

Vain kerran päivässä hetkeksi blogien maailmaan, niin ettei silmät enempäänsä

rasitu. Tämä vain toisella silmällä katselu hiukan rasittaa.. Toisesta silmästä ei vielä apuja,

senverran kelluu tuo kaasupallukka sekoittaen oikean silmän näköä... Mutta onneksi molemmilla jotain

näkyy... Kyllä näistä vielä silmät tulee !

Sokea Sisustaja

Tue, 05 Dec 2006 07:56:33 GMT

Elämä se jaksaa yllättää.

Tiistaina silmälääkärilltä suoraan verkkokalvon

irtauman takia Oys:iin, keskiviikkona silmätautien

vuodeosastolle, todettiin paha verkkokalvon irtauma oikeassa

silmässä, vasemmassa alkavaa ohentumaa verkkokalvon reunoilla.

Likinäköisten riskejä, josta minä en ole tiennyt ollenkaan. En sitä,

että moisen takia saattaa menettää tarkkuusnäkönsä.

Vuosittaiset silmälääkärin kontrollit ovat jääneet tekemättä, kun

näossä ei ole ollut muutoksia, ja muutenkin näön on tarkistanut vuosia optikko.

Perjantaina molemmat silmät operoitiin, oikeaan silmään laseria,

jotain tyynyjä tukemaan verkkokalvoa ja kaasua. En osaa kyllä ymmärtää,

miten tuolla pienessä silmässä niitäkin operoidaan... ommellaan tyynyjä ?!?

Vasemman silmän ohentumaa hoidettiin laserilla.

Täytyy sanoa, että "pienoinen" järkytys, pysäytys tässä elämässä.

Onneksi tarkannäön alue oli pysynyt paikoillaan, jos olisin mennyt

silmälääkäriin vasta alunperin varaamallani ajalla joulukuussa, olisi

verkkokalvo ollut kokonaan irti. Korkeimman johdatusta, että jotenkin

hätäännyin ja otin aiemman ajan. Vaikka suuria muutoksia ei näössä ollutkaan..

Nyt sitten toivutaan kotona, pääosin tämä ensimmäinen viikko lepoa

oikealla kyljellä. Niin että saataisiin nesteet pois verkkokalvolta.

Näköä on jonkin verran, oikeassa lähes normaali, vasen hiukan sekavainen...

johtuu ainakin siitä kaasusta...

Nyt osaa arvostaa näköä, terveitä silmiä. Toivoa itselleenkin täydellistä

parantumista, ja näkökyvyn säilymistä. Muutoinhan sitä on otsikon mukainen

sisustaja.... Toivottavasti ei kuitenkaan niin... Tosin joskus tämä hurtti huumori auttaa...

Mielihän nyt pitäisi pitää positiivisena... toipuminenkin olisi nopeampaa.

Ehkäpä nyt on aika taas mennä pötkölleen...

... muuten, hieno apuväline tämä hiiressä oleva suurennustoiminto !