m o s a i c s: haircut

ihan mukava päivä.

Fri, 01 Feb 2008 17:19:37 GMT

Tänään, tekemistä ja miettimistä ihan nokko. Oikein hyvä päivä, jos ei ota lukuun säätä. Alkanutta tuulta ja lumi/räntäsadetta.

Uusi kiva look, kampaaja Maritan (Hiuscorner) osaaviin käsiin ja luovuuteen luotin, ja mielestäni ihan upeat, erilaiset, uudet hiukset. Väriä puhutteli kaupungilla puolitututkin, siinähän oli sitä toivottua säpinää.

Etsiskelin kaupoista asioita, sängyn päätyjä, sohvaa, tuoleja, mattoja. Löysinkin. Mutta valaisimia en. Jos joku uskaltaisi, niin perustaisi tänne Ouluun valaisinkaupan. Jossa olisi lamppuja, ei sullottuna pieneen pieneen luukkuun, josta mitään ei löydä. Tosin ei ole mitään löydettävääkään. argh.

Muurari paistaa lettuja. Nam. Siinä minulle sopivasti nimipäivä-juhlistusta. Aamulla Muurari muisti hellällä suudelmalla, äiti soitti ja lauloi (kiitos!), itse virkistyin kampaajalla, entinen työkaveri antoi kunnon halauksen, kivoja tekstiviestejä ystäviltä ja jotain punaista (hiusten lisäksi) kulkeutui kotiin. Ihana -punainen- hammasmuki ja saippua-annostelija.

Ihan mukava päivä.

kyllä lapsellinen ihminen on vähään onnellinen.

on taaskin sunnuntai ....

Sun, 20 Jan 2008 17:14:28 GMT

Sunnuntai aamut ovat mukavia. Niihin herään joko liian aikaisin tai sopivasti myöhään. Liian aikaisin herääminen yleensä antaa innostuksen käydä heti aamulla uimassa, klo 8 aikoihin hallilla on mukavasti tilaa vesijuoksuun ja itsensä hellittelyyn monitoimialtaassa. Tänään heräsimme sopivasti myöhään. Aamukahvit, Kalevan lukemista ja hidasta heräämistä.

Muurarin olen saanut mukaani kävelylenkeille jo muutaman sunnuntain ajan, pikkuhiljaa kävelylenkit ovat saaneet keskustelujakin kaverikseen. Kuinka sitä herkästi toisen kanssa kauan yhdessä eläneenä unohtaakin keskustelun taidon kiireen ja väsymyksen keskellä. Kävelylenkillä on aikaa. Tosin liukas keli sai minut muksahtamaan takapuolelleni, onneksi se ei ole ihan sitä luisinta (onko tuo nyt kirjoitettu oikein?) sorttia, turvatyynyt toimivat. Ranteessa komeilee kyllä mojova mustelma, mutta onneksi muilta vaurioilta vältyttiin.

Nakkisoppa on hyvää ruokaa. Siihen kun lorauttaa hiukan chilikastiketta, herkullista ihan. Muurarin ruoka pitää olla miedosti maustettua, minä pidän hiukan äpäkimmistä versioista. Siihen tarkoitukseen valmiit chilikastikkeet ovat hyviä, saan tuunata ruokani niin tuliseksi kuin haluan eikä Muurari saa vatsanväänteitä. Nuoruuden ystävälläni Mariannalla hikoaa luomet liiallisesta maustetusta ruuasta, Muurarilla vatsa viettää grillijuhlia. Luomien hikoilun varmaan kestää, grillijuhlia ei.

Muurarin sisko perheineen kävi päiväkahvilla, mukavaa sekin. Meidän kyläily on todella harvinaista, ja hyvin vähän mekään pääsemme kestitsemään vieraita. Pitäisi enemmänkin harrastaa sosiaalisia suhteita - mutta. Mikä ihmeen mutta? No, olen nyt ainakin esittänyt kutsun Verneri & Co:lle tulla sunnuntai-ruokailemaan meille, toivottavasti sopiva sunnuntai löytyy.

Ai niin, meillähän on taas asuntokuume. Kävelylenkillä katsastimme myyntiin tulleen pienen talon lähistöltä, ja arvatkaapas onko suunnittelija jo mielessään sisustanut uutta kotia. Tämä asuntoprojekti tulee varmaankin olemaan ikuinen, sopivaa valmista sopivan hintaista kummallekin sopivalta paikalta ei näillä taloudellisilla resusseilla todennäköisesti löydy. Tämä talo olisi ehkä juuri ja juuri sopivan hintainen, olisi molemmille sopivalla paikalla, mutta sitten onkin kaksi muttaa. Ensin käydään katsomassa se talo, ja se osoittautuu järkyttäväksi jollain muotoa. Muurarilla onneksi on niin tarkka silmä, että hän huomaa rakenteelliset ongelmat ja virheet taloissa. Ne, mitä ei ole järkevä korjata, tai eivät ole edes korjattavissa. No, jos nyt näin sitten kävisi, että tämä talo olisi sopiva kuntonsa puolesta, on se laina-asia. Siihenhän se viimeistään kaatuisi. Kenties - ainakin nyt kun olen tällainen freelancer. Minä vaan aina innostun näistä taloista, sisustelen niitä jo valmiiksi. Sitten taas pieni pettymys, kun jokin osanen menee pieleen.

Laitoin tänään kahdelle tarjouksen suunnittelutyöstä. Toinen olisi laaja, koko talon suunnitteluprojekti, toinen on kylpyhuoneen ja wc:n suunnittelua. Jälkimmäinen tulee joko erään urakoitsijan kautta, tai sitten suoraan. Katsotaan mitä emaili tuo tullessaan.

Nyt sitten sunnuntai-illan viettoon. Television katsomista, lämpimiä leipiä ja nukkumaan. Aiemmin tai myöhemmin. Yle Radio Suomen Yöradio on mukavaa kuunneltavaa, tänäyönäkin lempitoimittajani siivittää minut uneen.

... ja vettä sattaa - taitaa tulla kesä...

Tue, 15 Jan 2008 09:24:57 GMT

Siis vettä, sataa. Veden lorina ulkona ei nyt oikein kuulosta tammikuun ääniltä. Tammikuussa pitäisi olla pakkanen. Kova pakkanen. Onneksi täällä kuitenkin on (vielä) lunta, eikä niinkuin T:lla eteläisessä Suomessa lumetonta ja vesisateista. Tosin tätä menoa tuo lumi meiltäkin häviää.

Jotenkin tällainen maisema nyt pienellä pakkasella ryyditettynä tekisi terää. No, sitten kun on ne kovat pakkaset, sitten taas valitetaan. Kun on kylmä, eikä pääse liikkumaan. Palelee.

Olisi ihminen tyytyväinen, tähän mitä on ja juuri tällä hetkellä, etsisi siitä ilon aiheita. Niin, no nyt ei ainakaan palele. Palaan aiheeseen, kunhan keksin lisää.

tyhjä pää- keveitä ajatuksia

Sun, 13 Jan 2008 12:29:03 GMT

Pää on ihan tyhjä. Ei yhtään järkevää tai mainitsemisen arvoista ajatusta. Ei aloitusta. Ei mitään.

Kummallista, alkuyöstä unta odotellessa tulee monta hyvää ajatusta ja ideaa, milloin kirjan kirjoittamiseen tai näihin blogiteksteihin. Pitäisi varmaan nousta ylös ja kirjata ne ajatukset ja aloitukset vihkoseen. Aamullahan niitä en enää muista.

Olen miettinyt kirjoittamista, ehkä lyhyitä kertomuksia. Tuunattuja tarinoita omasta elämästä, hiukan muunneltuna henkilöllisyyden (omani ja kanssaihmisten) peittelemiseksi. Ehkä vielä tähän ikään mennessä ei varsinaista elämänkertaa vielä kannata kirjoittaa, vaikka onhan tuota elämää ja sen kokemuksia kertynyt. Ehkä sitä varten pitäisi perustaa toinen blogi. Sala-sellainen. Sala-blogi. Ei kuitenkaan salarakas.

Viikot tuntuvat kuluvan nopeasti, päivätkin. Mitään hyvellisen tähellistä ei tunnu aikaiseksi saavan. Ne lukemattomat avoimet hakemukset on jääneet tekemättä, samoin kuin sisustussuunnitteluun liittyvät asiat. Siis päätoimiseksi suunnittelijaksi ryhtymiseen liittyvät asiat. Monta ajatusta ja ideaa on (muulloinkin kun alkuyöstä), pitäisi löytää jostain se starttimoottorin käynnistys napukka. Hiukan virtaa antaa kyllä loppukuusta tuleva neuvottelu, mitä se sitten tuokaan tullessaan.

Löysin työpaikkailmoituksen, joka kiinnosti minua kovin. Katsotaan mitä se tuo tullessaan. Paikka olisi kyllä kuin minulle tehty, näillä kokemuksilla. Lieneeköhän työnantaja samaa mieltä.

Siinä sitä taas ollaan, yrittäjä-työläinen myrskyssä. Tyvenisi jossain vaiheessa.

Tänään Muurarin kassa käymme palaverissa, jossa suunnitellaan erään omakotitalon erästä yläkertaa, siihen liittyvää remonttia. Alakerran tähän erääseen omakotitaloon suunnittelimme ja toteutimme, nyt olisi yläkerran vuoro. Sitä en tiedä, olenko mukana palaverissa vaimon vai suunnittelijan roolissa, sepäs sitten näkyy. Siinä olisi yhteinen projekti (ja näitähän minä en meille haluaisi), töitä Muurarille muutamaksi kuukaudeksi. On se hyvä, että on töitä mitä tehdä. Kun toinenkin työllistyisi.

Ei vain, kyllä minä tavallani nautinkin tästä olemisesta, siitä että voi olla, miettiä ja tehdä. Mitä ja miten haluaa. Tässä yhteiskunnassa kyllä pitäisi olla niin tehokas ja hyödyllinen, että tällainen oleminen tuntuu lähes rikolliselta. Väärältä. Epäilen kyllä niin, että sitä tekemistä ja tehokkuutta tulee taas aikanaan. Ehkä minusta löytyykin vain kaksi asentoa ON-OFF.

illan virkku, aamun torkku - tai päinvastoin

Tue, 08 Jan 2008 08:58:52 GMT

Mulla on mennyt rytmit nukkumisen ja valvomisen suhteen ihan sekaisin. Niin sekaisin, että tunnen jopa huonoa omaatuntoa aamulla pitkään nukkumisesta. Eihän se mikään heräämisaika ole klo 10. Ei. Vaikkakin lieventävänä asian haarana mainittakoon, että herään kyllä Muurarin kanssa kahville kuuden-seitsemän aikoihin, syön aamupuuron. Mutta. Sen jälkeen vielä sänkyyn, ja muutaman tunnin unet.

Olen ehdottomasti aamu-ihiminen. Luovuuteni, tehokkuuteni - kaikki tekemiseen liittyvä positiivinen - on voimissaan aamulla. Se minun aamu alkaa siinä 7-8 aikoihin, ei niinkään sen jälkeen kun olen heräänyt - siis nyt klo 10. am. Nyt siis luovuus ja tehokkuus on tipotiessään, herätessäni olen jo valmiiksi väsynyt.

Kukun siis illalla - yöllä myöhään. Tämä alkoi siitä BB:stä. Kun ei ollut aamulla minnekkään menemistä, silloin saattoi katsoa BB:n, ja siitäpäs se on sitten lipsahtanut. Tulee katsottua kaikki mahdolliset tv-ohjelmat, ja kun ne loppuvat niin Älypään Virhevisa vie sitten loputkin unenrippeet. ARGH.

Ehkä huomenna saan korjattua tätä uraa - toivottavasti. Vernerille saan mennä vahdiksi, ja pitäisi olla Muhoksella jo aamulla klo 9 kieppeillä. Tänään pitää kyllä olla nukkumatta päiväunet, etta pääsee nukkumaan ihmisten aikoihin.

Aamusta päivä pisin, niinhän se äitikin sanoi.

No, olen kyllä itselleni antanut armahduksenkin, yritän nyt nauttia tästä riemusta. Kyllä sekin päivä tulee, milloin herätään aikaisin. Nautitaan siis nyt kun vielä voidaan, omassa pehmeässä ja lämpimässä sängyssä.

"minä vain tiskaan astioita ja luutalla..."

Sat, 05 Jan 2008 15:11:46 GMT

Siivoaminen ei ole kuulunut koskaan minun mieliharrastuksiini. Jokin aika sitten meillä kävi - tässä kahden ihmisen taloudessa - siivoaja. Sittenminhän tulimme Muurarin kanssa järkiin, ja siivosimme yhdessä sunnuntai-aamuisin. Se nyt jotenkin menetteli, kunhan ei ottanut asiaa liian vakavasti, ja välillä piti pieniä keskustelu-taukoja. Niinkuin nyt siinä olisi taukoja tarvittu, reilun tunnin siivouksessa.

Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä sain aikaiseksi jotain erittäin tärkeää. Vaatekaappini on aina ollut enemmän tai vähemmän sekainen, sen edellisestä järjestelystä oli aikaa - ja vaatteet olivat kaapissa enemmän tai vähemmän sekaisesti. Kuitenkin nyt, vuoden alkuun sain "lonittua" (=lajilteltua) vaatteet käytettäviin, kirpputorille meneviin ja roskiin laitettaviin. Hyllyt ja korit järjestäytyivät, löysin vaatteita joita en edes muistanut olevan olemassa. Kaappi on nyt siis selkeästi siisti, vaikka ihan sotilaallisia pinoja ei tämä taiteellinen sielu aikaiseksi saakkaan.

Nyt, vähemmän työllistyneenä, viikkosiivous on minun velvollisuuksia. Perjantaina keksinkin hyvän motivoinnin imurointiin ja luutuamiseen. Sykemittari päälle, MP3-soitin täysillä soittamaan menevää musiikkia, siivoamisen välissä nopeimmat kappaleet rytmittivät mitä kummallisempiin liikesarjoihin (kyllä jollakin on ollut hauskaa, jos on tätä osiota seurannut ikkunan takaa), ja hiki tuli. Tuli siivottua ja harrastettua päivän liikunta samalla. Kätevää, eikö totta? Tuli siistiä ja rasvaa paloi. Jes.

erilaisia päiviä

Thu, 13 Dec 2007 15:15:41 GMT

Vaihtelee nämä päivät, joku päivä ei saa aikaiseksi mitään, toinen päivä tekemistä sitten piisaa ihan riitämiin.

Tuntuu, että tapahtumarikkaana päivänä saa aikaiseksi huomattavasti paljon enemmän, monta eri asiaa. Päivinä, jolloin olisi aikaa, ne pienet, vähäisetkin hommat jää tekemättä. Saisipa aikaiseksi sellaisen "tasaisen tappavan tahdin", eikä tällaisia pyrähdyspäiviä.

Tänään vesijuoksemassa, uutisista huolimatta. Asiasta kyllä keskusteltiin saunassa, ihmettelevään sävyyn. Kaikkea sitä. Kans.

Entisessä työpaikassa kävin hakemassa aimo läjän tapettikirjoja huomista asiakaskäyntiä varten. Myymälää (joka siis muuttaa toisiin tiloihin) oli jo tyhjennetty melkoisesti, ei tavaraa eikä juuri hyllyjä lainkaan. Tapettikirjatkin oli jo kasattuna lavalle, ja matkalla uuteen osoitteeseen. Onneksi ennätin väliin ja sain työvärkit mukaan.

Kävin katsastamassa Vepsäläiseltä valaisimia, ja löysinkin asiakkaalle ihan mukavan valaisimen. Lisäksi yhden joululahjan (vaikka en aikonutkaan mitään kenellekään hankkia...) (No nyt saa sitten joku odottaa, mitä ylellistä Vepsäläiseltä löytyikään..:) ja keittiön pöydälle uudet tabletit. Kuinkahan monennet? Sopivat hyvin keittiön paneeliverhojen väriin. Sointuvaiset.

Mukavaa lounasseuraa sain kaimasta, kiinalainen ruoka maistui hyvässä seurassa vieläkin paremmalta. Hyvää ruokaa, hauskoja juttuja. Mieli ja kroppa ravittuna oli hyvä käydä ruokakaupassa. Vaihdoimme kaupassakäynnit allekirjoittaneelle, ja yllättäen (!) minusta löytyykin taas se pihimpi puoli. Nyt kun on aikaa tiirata hintoja, mukaan lähtee edullisempia vaihtoehtoja. Maito vaihtui Valiosta Ingmanniin, leikkeleet edullisimpiin vaihtoehtoihin (niissäkin näytti olevan todella reiluja kilohintaeroja, ohuen ohuiden leikkeleiden yli 20€ kilohinnasta vajaan 10€ kilohintaan), samoin wc-paperi vaihtui aiemmasta valkoisesta pehmeästä versiosta vanhaan tuttuun keltaiseen. No jo nyt säästyy.... ei ollenkaan huonompi juttu.

Illalla vielä käyn aloittamassa yhden sisustussuunnittelu projektin, ja joulukortitkin pitäisi kirjoittaa. Huomenna aamusta asiakkaalle ja sitten Veekulle kylään. Ihan hauskaa siis. Veekun kanssa ainakin. Lauantaina Muurarin kanssa teatteriin, terävää syväkomediaa katsomaan. Siitä onkin aikaa, millon viimeksi Muurarin kanssa teatterissa ollaan käyty. Mitenhän Muurari jaksaa, pituutta näytelmällä olevan hilkku vaille kolme tuntia. Mahtaa ottaa koville...:)

itsenäisyyttä ja karpalokiisseliä

Fri, 07 Dec 2007 05:36:18 GMT

Itsenäisyypäivän juhlintaa kotona. Kovin juhlavaa se ei ollut, pyykkikone (miten ihmeessä kaksi ihmistä saa aikaan näin paljon pyykkiä!) pesi koneellisen toisensa perään, pientä siivoilua. Muurari kävi verstaalla mönkijäänsä rassaamassa, itse kasasin ohjelmaa lauantain juhliin, sen minkä inspiroiduin ideoiman. Loput jäivät tälle päivälle. Ideat ja ideoinnit.

Ruuaksi hirveä, lohkoperunoita, punaviinikastiketta ja porkkanalaatikkoa. Hirvi ja lohkoperunat olivat hyviä, punaviinikastike ei sopinut hirven kanssa ja porkkanalaatikkokaan ei näyttelyt tähtiosaa. Pääasia tuli hoidettua, eli nälkä väistyi. Jälkiruuaksi karpalokiisseliä. Se oli hyvä. Tosin Muurarin mukaan hiukan liian kirpakkaa.

Sittenhän sitä piti istua ja katsoa. "Neitosista ken on kaunein". Muurarin mukaan tämä joka itsenäisyyspäiväinen ohjelma on niitä tylsimpiä. Todella, mitä järkeä on katsoa tuntitolkulla kun jotkut enemmän tai vähemmän ansioituneet kättelevät erästä pariskuntaa. Siis presidenttiä ja puolisoa. Kyllä siinä monet bakteerit vaihtoivat kasvualustaansa, toivottavasti pesivät kädet hyvin session jälkeen.

No, minä kyllä pidän kauniista puvuista, ja niitä on aina mukava katsoa. Värit, muodot onnistuessaan hivelevät silmää ja mieltä. Minusta kaunein ja persoonalleen parhaiten sopiva puku oli Jaana Pelkosella. Vaikken pidä keltaisesta lainkaan, värinä, tämä puku sopi kantajalleen. Kauniisti.

Kuva : MTV3

luutuamista ja makaronilaatikkoa

Sat, 01 Dec 2007 12:01:07 GMT

... tai niin no, Inarin emäntäkoulun opetuksessa opittiin luutuamisen olevan pyyhkimistä ja luutun olevan pyyhe. Siis pitänee sanoa pyyhkimistä ja lihamakaronilaatikkoa. Niinhän se oikein menisi. Torstain työnhaku-infossa siivoajia rekrytoitiin puhdistusalan työntekijöiksi. Siivoojakaan ei ole enää entisensä, mutta työ on samaa. Siivoamista ja luutuamista. Puhdistustointa ja pyyhkimistä.

Muurarin laitoin matkoihinsa, hakemaan uudet silmälasinsa (niitä taisi tulla useammat kappaleet: tavalliset, lukulasit, aurinkolasit, työlasit) siitä halvasta optikkoliikkeestä. Aiemminkin ostimme molemmat lasimme samasta liikkeestä, ja maksoimme niistä hiukan enemmän. Tosin itse kaipaisin nykyisen halvemman liikkeen valikoimiin jotain hiukan persoonallisempaa, Muurarin lasit näyttävät ihan samalta kuin entisetkin. No, näyttääpähän tutulta. Autokaupatkin oli kierretty, pöydäntaso hiottu ja lakattu, välillä maisteltiin makaronilaatikkoa ja sitten taas autokauppoihin. Miten ne miehet jaksavatkin, autokauppoja. Nyt tosin on etsinnässä Muurarin veljelle auto, pitäisi löytyä edullinen kulkupeli pohjoiseen.

Siivoaminen on nykyään ihan mukavaa touhua, kunhan ei liikaa pingota. Pitää pieniä taukoja, ihmettelee oravan ja lintujen jälkiä valkoisella hangella, lukaisee muutaman blogin kuulumiset, ja sitten taas siivoaa. Nyt odottaa enää järjestely ja pölyjen pyyhintä. Tämän "työ"huoneen kaaos saa odottaa huomiseen, jolloin saan sivupöydän paikoilleen ja ylimääräiset tavarat lattialta pois. Miten sitä kertyykään, kaikkea vähemmän ja enemmän tärkeää.

Eilen kävin pikkuPikkuSiskon ja Vernerin luona, kävimme kävelylenkillä ja ihmettelimme Suuria Traktoreita, peräkärryjä, Junia, Kaivinkoneita, Pyöräilijöitä. Paljon puhumista, kun ottaa huomioon ettei pienellä miehellä vielä ole sanoja ääneen sanottavaksi. Lenkin jälkeen ruokaa pienelle miehelle, makaronilaatikkoa sekin. Jälkiruuaksi Muumi-keksejä ja piparkakkuja. Maistuivat hyvälle. Sekälle että etälle. (sekä-että). Lähtiäiseksi sain useita useita suukkoja. Tyyli mitä valloittavin.

på gränsen - rajalla

Thu, 29 Nov 2007 06:25:57 GMT

PSK:n järjestämällä retkellä yrittäjäkurssilaisille ja yrittäjähautomolaisille kohden Haaparantaan ja Torniota pääsin vihdoin viimein tutustumaan Haaparannan Ikean runsaaseen tarjontaan. Sinällään retkiseurakin oli mukavaa, meno- ja tulomatkan vaihdoimme kokemuksiamme puutarhasuunnittelijan kanssa. Kuinka paljon yhteistä löytyikään, vaikka toinen onkin ihan pihalla.

Ikeaa kolme tuntia harppoessa (virtaa siihen sai niistä Ikean lihapullista, hyviltähän nuo maistuivat, nälkäiselle) se tavaran ja ideoiden määrä pökerrytti. Muotojen ja värien kirjo, yhteen sopivat ja sopimattomat yhdistelmät. Silmälle ja mielelle ruokaa. Tosin samalla se tavaran määrä herätti kriittisiäkin ajatuksia kuluttamisesta ja kertakäyttökulttuurista. Olen yrittänyt opetella esittämään itselleni kysymyksen tehdessäni ostopäätöksiä :"Tulenko ilman tätä toimeen?". Esitin kysymyksiä, ja osittain tämän kysymyksen esittäminen vähensi ostoksia. Osittain siis. Järkevin ostokseni oli työvalo pöydälleni, ja ehkä ilmantätäolisintullut toimeen ostoksia olivat kauniin punaiset purnukat kynilleni. Mutta olivat niin kauniita, ja maksoivatkin vain 0,50€.

Tornion puolella kävimme kuuntelemassa mielenkiintoisen esityksen Tornio-Haaparanta "på gränsen- rajalla" - projektista. Suuret ja mielenkiintoiset ovat suunnitelmat. Se kylläkin kävi mielessä, miten pienyrittäjän käy suurien liikkeiden ja ketjujen varjossa? Osaako pienyrittäjät yhdistää voimansa, kehittää palveluaan mielenkiintoiseksi ja persoonalliseksi, kilpailuvalttinaan hyvä, henkilökohtainen palvelu.

maanantai - ja ihan jotain muuta

Mon, 26 Nov 2007 10:24:48 GMT

Pitäisi ihan vallan muuta tehdä, kuin istua tässä koneella, lueskella blogeja, sähköposteja, sanomalehtiä, facebookia.

Pitäisi ihan siivota vaatekaappi, keittiö, pyykätä, viikata. Niin pitäisi.

Sijaistoimintaa, siinä minä olen vallan taitava. Tekemistä kaiken sen tilalle, mitä olisi järkevää tehdä. Sen tilalle, mitä pitäisi tehdä. Siis ei mitään hyvellisentähellistä.

Viikko mökillä, sepäs oli mukavaa. Onneksi lauantain kireä pakkanen (-26 C) heltyi jopa plussa lukemiin, eikä näyttäytynyt sen koomin. Mukava ilma olla ulkona, halkosouvissa ja sauvakävelyllä.

JA ... mönkijä-krossailulla. Että voi keski-ikäinen nainen mennä lähes sekaisin moisesta. Muurari teki ihan radan, välillä vaikeankin, jota pitkin rouva sitten huristeli. Jännääkin välillä, hiukan jopa meikäläiselle extremeä... (no, eipäs hymyillä siellä). Mukava kapistus, siitä löytyi uusi harrastus mökkireissuille. Nyt jo haaveilen ensi kevään tai syksyn mönkijä-safarista. Ajellessa unohtui ihan kaikki muu, piti keskittyä ohjaamiseen ja kinkkisiin paikkoihin. Tätä rouva tahtoo lisää!

Tänään kävin loppukontrollissa silmien suhteen - ja onneksi se oli loppukontrolli! Vuoden mittainen projekti on nyt näillä näkymin ohi, enää vain normaalit silmälääkäri-kontrollit vuoden-kahden välein. Pientä "turpeutta" vielä verkkokalvolla on, mutta se parantunee. Joten silmän suhteen ollaan terveen kirjoissa. Vapauttavaa.

Tekemistä on näinä vapaina viikkoina on riittänyt, nythän on takana kolme viikkoa tätä työtöntä aikaa. Ajatuksena olisi vihdoin kehittää oma liikeidea siihen kuntoon, että sitä voisi esittää rahoittajalle. Samalla sivussa tehdä eteen tulevia suunnitteluprojekteja. Muutamia on jo tullut, se tuntuu ihan kivalta. Samalla tulee päivitettyä liikkeiden tarjonta, sehän on tässä 1½ vuoden aikana jäänyt tekemättä.

Olo on aika vapautunut, ihmeellistä on myös se, ettei varsinaista paniikkia tai huolta tulevasta ole. Ainahan voin turvautua siihen, etä kyllä sitä johonkin rautakauppaan keväällä pääsee maalimyyjäksi, jos tästä naisesta ei muuhun ole... :)

Punainen menopeli, Kalajoen hiekkaa ja työttömän kiireitä

Sun, 11 Nov 2007 15:27:51 GMT

Osasi yllättää, muurari. Päivänä muutamana ovikello soi, ja siellä vieras mies tarjosi mönkijän avaimia ja käyttöopaskirjasta. Ensimmäinen ajatus oli, että oltiin ihan väärällä ovella, sen jälkeen nopea mietintä mihin arvontoihin onkaan osallistuttu ja sitten vasta tajusin, että Muurarihan se mönkijän osti. Punaisen mönkijän. (On sillä hyvä maku) Minulla moinen hankinta - tai edes sen harkinta- olisi pysynyt salassa. Mutta erit on ne ihmiset, jotka osaavat olla hiljaa ja hissukseen, en minä siis ainakaan. No nyt odottelen mielenkiinnolla mökkireissua ja ensimmäisiä koeajoja. Jännää.

Kalajoella, Kylpylahotelli Sanissa vietimme entisen työpaikkani ketjun Pohjois-Suomen pikkujouluja pyhäinmiestenpäivä-viikonloppuna. Hotelli oli todella siisti ja mukava, kylpyläkin ok, ja hiekkasärkät mitä ihanimmat. Säätkin suosivat, ei vielä lumi- tai räntäsadetta, sopivasti pientä pirteää pakkasta. Viikonloppu meni reippaillen, lauantaina kylpylän palveluja käytimme kahteen kertaan, reipasta kävelyä merenrannalla, järjestettyjä ulkopelejä jo idenkin ihme heppujen kans. (Hiukan pelottaviakin... no ehkei...) Vaikkain pelit ja leikit olivat mielestäni hiukan toisella kädellä mietittyjä ja valmisteltuja (yllättävää, sillä kyseessä oli ostettu palvelu), oli mukavaa olla ulkona, tutustua uusiin ihmisiin ja reippailla.

Tapasin viikonloppuna ensimmäistä kertaa puhelintutun, Helenan, jonka kanssa olimme puhuneet eräänkin kerran puhelimessa. Yllättävää oli se, että olimme niinkuin vanhat tutut, juttua riitti. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi minusta on tutustua uusiin ihmisiin, saatikka saada luottamusta toiseen. Nyt tämä uusi kohtaaminen, uusi tuttavuus oli mukava poikkeus. Saimme parannettua maailmaa, mietittyä elämisen erilaisia mutkia ja kiemuroita, nauraa ja vain olla.

.... voin kertoa...

Työttömän elämä on ollut melkoista kiirettä. Siis niin kiirettä, että ihan on pitänyt miettiä, miten sitä olisi töihin ennättänytkään. Onneksi on siis ollut puuhaa, yksi suunnitteluprojekti meneillään ja pariin olen tehnyt tarjouksen. Jos ne nappaavat, siinäkin on puuhaa vähäksi aikaa. On se hyvä asia, nämä osuuskunnat. Niiltä päiviltä, kun tekee töitä, saa palkan, eikä menetä päivärahaansa työttömiltä päiviltä. Hyvä vaihtoehto, kun ei vielä uskalla laittaa omaa yritystä alulle.

Työvoimatoimistossakin nykyään yrittäjyys asiat ovat vaihtoehto työllistymiselle. Työllistymisohjelmaa tehtäessä virkailija kysyikin, ettei minulla taida olla ensimmäisenä ajatuksena päästä töihin. Niin, nyt jos koskaan on aika taas käydä asiat läpi, punnita eri vaihtoehtoja, ja ehkä saada piste -oli se sitten minkälainen tahansa- yritysajatuksille.

free - vapaa kuin taivaan lintu

Thu, 01 Nov 2007 13:59:22 GMT

Vapaalla, varsinaisista töistä. Tuntuu ihan mukavalta. Nyt on se hetki, että voi miettiä, ajatella - miksi sitä isona alkaisi. Kun ei vielä tiedä. Vaikka ikää ja kokoa riittää.

Ihan jo kohta perinteeksi tulee tämä lähteminen tästä firmasta, edelliselläkin kerralla asiakas toi kukkakimpun. Tuntuu ihan hyvältä, tunnustus saadusta työstä. Ihan pieni tunnustus. Mutta mukava.

Ehkä töistä tulee ikävä joitain ihmisiä, loppuajan puristuksessa lujittuneempi suhteita. Mielenkiintoisaa on tietenkin se, että yhdessä koetut vaikeat asiat lähentävät ja voimistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Itseäni hemmottelin (tiistaipäivän pissoff-olotilassa) uudella Mariskoolilla, ihanalla punaisella. Muurari ihmetteli. Taas. Kun niitä kippoja nyt sitten on jo ennestään. Mutta tämä ihana punainen puuttui. On se kyllä makee.Lisäksi Jenni Vartiasen levy - mukavaa kuunneltavaa. Ei liian helppoa. Hiukan helpottivat - oloa. Miksi sitä pitääkin itseänsä palkita, tavaralla.

- mut kun se tekee joskus niin hyvää.

viimeistä viedään

Wed, 24 Oct 2007 18:03:19 GMT

... vapaapäivää siis, tämän työnantajan palveluksessa. Siitä siis nautin täysin siemauksin. Palkallisesta vapaasta. Vapaata marras-joulukuulle lienee ihan riittämiin, katsotaan mitä vuosi 2008 tullessansa tuo.

Aamusta heti pullataikina kohoamaan, ja reippaalle sauvakävelylle aamun pimeään ja raikkaaseen ilmaan. MP3 täysillä, kuunnellen Nova-hömppää - joka tosin saa useasti hymyn huulille. Minna Ottavaisen äänestä kun kuulee hymyn, ja jututkin on välillä hymyilyttäviä. Siis kivaa aamuseuraa, siinä nähtävästi aamuradion juttu, mukava aloitus päivälle.

Pitkot eivät oikein ottaneet onnistuakseen, katkeilevaa taikinaa. Mutta maku oli sitäkin parempi. Juuri tämä on leivontapäivän suuri kompastus, lämmin pulla ja kylmä maito. Suotakoon se, harvakseltaan. Pakasteessa oleva pulla ei sen sijaan ole enää niin suuri kompastus, aamukahvien pitkosiivu riittää. Yleensä.

Sivussa paistellessa valmistui verho-ideointi asiakkaalle, mielestäni ihan mukavasti. Illalla asiakkaanikin oli samaa mieltä, ja pienin muutoksin lähdemme työstämään tekstiili-suunnitelmaa. Josku aikoinaan olivat pehmeät materiaalit tuntuivat enemmän haasteellisilta, mutta tänään nautin : verhojen värien soinnuttelusta, pehmeistä, laadukkaista matoista, kankaiden kauniin läpikuultavista kuvioinneista. Mielelläni kävin etsimässä liikkeistä materiaaleja, etsin pintojen ja värien sopusointua, sopivalla särmällä höystettynä.

Iltapäivä kului siis kierrellen kauppoja, valaisimia, mattoja, verhoja. Jututin tuttuja, ihmettelimme maailman menoa. Ääneen taas yritin tehdä itselleni askelta lähemmäksi oman toiminnan toteutumista. Ehkä se, jossain vaiheessa, kun aikansa itselleen vakuuttelee... oma yrityskin/toimisto tms. Jospa asiat jotenkin loksahtaisivat kohdallensa.

Pienen ostoksenkin itselleni tein. Gollan pieni ... -jokin. Tarkoitettu ilmeisesti kännykän säilytykseen, mutta kännykän lisäksi saan sinne uuden ihka-punaisen kameran. No nyt on punaista, kamerassa, puhelimessa ja pussukassa. Millään muullahan ei ole merkitystä.

Merenrannalla

Tue, 23 Oct 2007 04:41:40 GMT

Pikkuhiljaa talvikin tulee. Välillä sataa hiukkasen lunta, sulaa pois. Ihanan kirpeitä, raikkaita syyssäitä. Kyllä jo saisi luntakin sataa, pysyvästi. Tämä pimeys hiukan ahdistaa, onneksi mitään pidempiä autoilumatkoja ei ole tarvinnut tehdä. Rasittavia ovat, pimeällä kostealla säällä ajelut. Niin silmälle kuin mielelle, kokoajan oltava hiukan "varppeissaan". Nuorempana - ja ainakin ajotavaltaa hiukan vauhdikkaampana- toteutin sitä ajamisen periaatetta, että mikäli väsytti, niin piti ajaa niin lujaa, että pelotti. Ei enää väsyttänyt. Olipas sekin. Onneksi kaasujalka on näin hiukan jo varttuneempana höltynyt, kiirettäkään ei niin useasti ole. Minnehän se muuten oli kiire, silloin nuorena?

Sunnuntaina kävimme Oulunsalon Varjakassa Muurarin kanssa kävelemässä. Halusin merenrantaan, ihailla maisemia, seurata veneiden talviteloille laittoa. Miten kauniita ovatkaan alueen vanhat puut, mielenkiintoisia myös vanhan saha-alueen talojen kivijalat. Niiden rakennukset on aikoinaan (tätä aika määrettä en valitettavasti tiedä) siirretty toiselle saha-alueelle. Harmillista, etten saanut niitä kuvattua niin kuin olisin halunnut. Ehkäpä jokin toinen kerta, eivät varmaan sieltä minnekään karkaa. Ovat olleet paikoillansa vuosikymmeniä.

Rauhoittavaa oli, meri. Sen suuruus. Vanhat rakennukset, puut. Rannan kaislikko. Hiljenevä venesatama. Myöskin juuri edellisenä päivänä paljastetettu muistomerkki Varjakan suuronnettomuuden (1907)muistoksi.

suota- saunomista - karpaloita - kylmiä suihkuja

Mon, 08 Oct 2007 15:40:03 GMT

Mökillä oli mukava olla viikonloppu. Perjantaina töiden jälkeen reippaasti ajellen, illan kutveessa vielä saunan lämmitys ja takka(=piisi)tulta. Mukavaa ja rentoa. Jotenkin -taas- kaipasi hetken irtautumista kaupungin kiireestä ja hulinasta, päästä mökin hiljaisuuteen. Voi kuinka siellä onkin hiljaista - ja pimeää. Rauhoittavaa. Voisi ehkä olla joskus - liikaa nautittuna- myös ahdistavakin. Sen verran sitä lienee tähän vilinään tottunut on, kaupunkilaistyttö. Mutta on hyvä huomata se, että kun tätä ikää tulee, nauttii myös rauhallisistakin asioista.

Tarkoituksena oli poimia marjoja: puolukoita, karpaloita. Puolukoita emme löytäneet, karpaloita kyllä. Enemmänkin kuin mitä jaksoimme poimia. Kahden talouteen kun marjoja ei niin kovin paljoa tarvitse, vähäisempikin määrä riittää. Mutta miten nautinkaan suon tuoksusta, sen ankeasta maisemasta. Märän jänkän lotinaa saappaiden alla, teerien kujerrusta. Hermoille lepoa, vaikka sormenpäitä paleli ja takapuoli oli ihan jäässä. Kuulemma kun sitä pinta-alaa oli niin paljon, kylmän tuulen tuivertaa. No niin.

Nokipannukahvejakin keiteltiin, kunnes huomattiin että pöönät olivat jääneet muasta pois. Onneksi ne oli jääneet Muurarilla, muutoinhan olisi akka saanut kuulla kunniansa. Hyvältä maistui hopeatee (kuumaa vettä, maitoa ja sokeria) eväsleipien kera.

Taas halailtiin, vanhoja puita. No, ei puhuta nyt monikossa, Muurarihan hymähtelee moiselle harrastukselle. Hymähdelköön ja kuvatkoon!

Meidän mökkinaapurina on ihan mukavia kavereita. Nämä lehmät ovat kyllä mukana jutussa heti, jos jotain mökkipihallamme tapahtuu. Ihan ovat tietäväisen näköisiä, olisi ollut varmaankin jotain neuvoja Muurarin talvi-teloille-laitto hommiin. Mökki tuli siis tällä reissulla laitettua talvikuntoon, vesi ja putkihommat (joista minä nyt en juurikaan mitään ymmärrä) talvea vasten järjestykseen ja pihalla grillin ja -katoksen suojausta. Talvi tulee. Voi kun en oikein pidä siitä, kylmästä talvesta.

rentoa sairaslomapäivää

Wed, 03 Oct 2007 17:18:43 GMT

Päätä huimaa, vauhtiko vai mikä lie? No, lääkärin mukaan niska-hartiaseudun aiheuttamaa. Joten sairaslomaa eiliselle ja tällepäivälle määräsi, lääkäri.

Käski ottaa rennosti. Rennommin. Niinhän nyt sitten yritin.

Aamulla Kaiman kanssa uimahallille, vesijuoksua, juttelemista ja nauramista. Hulluja ideoita - tai no, ehkä kehityskelpoisia. Liikeidea "Punaisten Autojen Liike" sai lisä-rönsyjä. Siitä ei enempää - liikesalaisuuksia kun ovat. LOL. Lisäksi Kaiman toispuoleiseen niskan jäykkyyteen aiomme ehdottaa vesijuoksuradan muuttamista parillisina päivinä vastapäivään kierrettäväksi ja parittomina päivina myötäpäivään kierrettäväksi. Jos se toispuoleinen jäykkyys johtuisikin siitä. Muutakin hupaisaa - eikös se nauru rentouta myös?

Hierottaminen monitoimialtaissa teki todella hyvää, suositella voi itsekullekin! Hiukan auttoi myös niska-hartia seudulle. Makeaa kaakaota, puolenmetrin sämpylä. Rentoa elämää.

Mikäs siinäkin on, että kun sairaslomalla liikkuu jossain, muualla kuin kotona, olo on hiukan syyllinen. Ettei kukaan nyt näkisi, täällä minä -sairaslomalainen. No, tämä oli kyllä lääkärinkin suositus.

Päälle pitkät päiväunet - kuka nyt sitten nukkuu yöllä - en minä ainakaan. Onneksi katsottavaa riittää :

Greyn Anatomia

Top Gear (tätä suositteli Kaima)

Boston Legal.

apua- auttakee

Fri, 28 Sep 2007 17:25:27 GMT

Nyt pitäis jostain saada jotain piristysruisketta, inspiraatiota, virtaa.

Mikään ei jaksa innostaa, työ tuntuu puulta. Silmissä häämöttää lokakuun loppu ja lopputili.

Eikä oikein mistään saa mitään irti.

Tai no, työstä, tai töihin menemisestä. Se tuntuu joka-aamuiselta kaurapuurolta. Siis tylsältä.

Hetkeksi jaksan innostua mielenkiintoisista projekteista, päiväkodin värisuunnittelusta, mukavista asiakkaista.

Mutta kun se peruspuuro nyt ei innosta. Onkohan se normaalia? Tässä tilanteessa. Ehkä. Ehkä se pitää itselleen suoda.

No, jospa joku kertoisi. Mistä se värillinen piristysruiske tähän saataisiin?

vapaapäivää, tuttuja ja löytöjä

Tue, 04 Sep 2007 12:51:28 GMT

Vapaapäivä oli - on edelleen- mukava.

Hiukset saivat uuden muodon kampaajalla, värjäys tuli mukan tälläkertaa purkissa. Olipa mukava taas kyllä jutella asiaa ja hiukan jotain sen vierestä myös.

Kaupasta löytyi mukaan kahdet kevyet kengät, edullisesti 10€ pari, mukavia matkalle ja ensi kesään. Aurinkorasvatkin saa näköjään tähän aikaan alennusmyynnistä. Jo on säästöä! Uimakenkiä ei löytynyt, myyjä jutusteli jotain avantokengistä... toivottavasti lomalla uiminen ei kuitenkaan ole ihan niin kylmää.

Muurarin työmaallekin sain kutsun, olipa mukava taas katsoa ammattimiehen työtä. Oli kyllä laattojen saumat suorassa, ja muutkin asiat. Olinpa eksyä matkalla, mutta onneksi en eksynyt. Voi tätä minun suuntavaistoa, itseasiassa en vieläkään tiedä, millä alueella kävin. Olisikohan se navigaattori oiva kapistus tälle ladylle?

Rautakaupassakin kävin, ja näin tuttuja. Edustajia, entisiä edustajia ja entisiä yhteistyökumppaneita. Mitä ihmettä alan ihminen tekee rautakaupassa vapaapäivänään? No, löysin kuitenkin mökillemme lampun.

Näin myös nuoruuden aikaisen ystäväni vanhempia, viime tapaamisesta onkin vuosia, vuosia. Lämmöllä muistan Hilkan mansikkasoppaa ja aina niin ystävällistä vastaanottoa, vaikka meitä maalaisia heidän kodissaan vieraili ehkä liiankin tiheään.

Kaiman kanssa kävimme Joutsensillan kiinalaisessa ravintolassa nauttimassa ihanan lounaan, juttelimme ja juorusimme, paransimme maailmaa. Huomisen -lähes jo tavaksi tullut- keskiviikkoaamuiset vesijuoksutreffit ovat nyt kovin yksipuoliset, kaima sairastaa kurkkuaan ja keuhkoputkeaan.

Postissa tuli kaksi mukavaa asiaa, Vernerin 1-vuotis kuva. Olipas vinkeä. Samoin Tikkurilan Symphony värikansiot, nyt myös työskentely kotona on helpompaa.

Maailman ihanin ja mukavin huoltomies-Iikka kävi myös. Jospas nyt rikkinäiset kaakelit, sekoittajan vivut, liedet saadaan kuntoon. Lupeissa oli myös lattiaan laminaatti ja kun kauniisti hienovaraisesti vihjaili, niin ehkäpä Muurari saa puuvärkit saunan lauteiden tekoon.

Pullataikina kohoamassa, kohta leipomaan pitkoja ja pullia. Voisilmäpullia.

hääpäivä

Tue, 28 Aug 2007 04:01:22 GMT

Neljätoista vuotta naimisissa, Muurarin kanssa. Tähän kommentti :"kyllä on ollut taistelua". Tämä kommentti siis Muurarilta, ei niinkään itseltäni. Lienee siinä hiukan huumoriakin, tosin hiukan totuutta. Jonkinverran ainakin. Sitähän se pakkaa olemaan, yhteiselo. Ylä- ja alamäkeä riittää.

Kyllä sitä kaikkea on tähän kahteen seitsenvuotis-periodiin on sattunut. Liittyen keskinäiseen suhteeseemme ja lisäksi siihen sukulaisille tapahtuneita asioita, ikäviäkin. Kaikki tämä ollaan yhdessä eletty, ja kohtalaisesti kestetty. Ehkäpä kaikki ne tuulet ja tuiverrukset, synkätkin hetket ovat lujittaneet avioliittoamme. Ihan hyvä pariskunta me ollaan, kaksi kahjoa yhdessä.

On se hienoa katsella vanhoja ihmisiä, jotka ovat eläneet toistensa kanssa vuosikymmeniä. Hitsautuneet toisiinsa kiinni, niin että tietävät jo toistensa ajatukset ja seuraavat sanat ja teot. Nykyiset avioliitot kun eivät tunnu kestävän minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Odotukset avioliiton suhteen ovat lienee niin korkealla, sellaisten täyttämiseen ei yksi ihminen enää riitä.

Toivotaan nyt kuitenkin niin, että tämä taistelu jatkuu. Hyvä mies se on, Muurari.

autokuumetta ja punaherukoita

Mon, 27 Aug 2007 03:51:55 GMT

Meinasi autokuumeen tytölle lykätä. Kävin arvioituttamassa autoliikkeessä Puikelon kulmien oikomisen (vain vajaat 1700€, jostakin kun löytyisi maksaja operaatiolle), samalla eksyin autoliikkeen puolelle. Sieltä kauniisti ja houkuttelevasti hymyili uudempin, musta versio ajopeliksi. Tarjouskin oli mielestäni (mitä minä nyt näistä tarjouksista ymmärrän) hyvä ja melkeenpä hilkulla oli auton vaihto. Onneksi Muurarin huomautus lisävelan ottamisesta sai kuumeen laskemaan, ja se on ollut hyvä päätös se. Mutta on se vaan ihmeellinen, tuo autokuume. Ei siinä kovin järkenhipeneitä ole, kun tarkastelee uudempaa menopeliä. Mutta on Puikelolla ihan yhtä hyvä ajaa, vaikka sisävermeet on hiukan vanhempaa sorttia ja moottori vähän pienempi.

Eilen sunnuntaina kävimme marjassa, puna- ja mustaherukkaa. Ystävällisesti Muurarin työmaan appivanhemmat kutsuivat meidät varmoille marjamaille. Päivä kului reippaasti kauniissa säässä, pensaat olivat täynnä marjaa. Näinpä on mehumarjaa riitämiin. Samalla reissulla saatiin hyvät vinkit puolukkamaille. Kaiken kaikkiaan siis sangen antoisa reissu. Lisäksi isäntä ja emäntä olivat mukavia, puheliaita tuttavuuksia. Paljon historiaa Liminganlahden maisemista ja alueen ihmisistä. Neljä tuntia raikkaassa ilmassa (onneksi sade alkoi vasta illalla) ja siihen päälle vielä emännän antamat potut keitettynä voi-sipulikastikkeella ja paistettua puna-ahventa: olo oli kylläinen - väsynyt - onnellinen.

Tänään on jälleen silmäkontrolli. Ainahan tämä on sellainen jännittävä päivä. Onko kaikki hyvin, vai onko muutosta tapahtunut huonompaan suuntaan. Henkisesti yrittää valmistautua jopa taas leikkaukseen, ehkä niin suojelee itseänsä suurelta pettymykseltä. Toivotaan ,että kaikki on hyvin!

klo 15.44 kontrollin jälkeen.

Miten tämä kontrolli olikin jotenkin vaikeampi ja pelottavampi kuin edelliset. Tuntemukset tuolissa tutkittavana lähenteli jo hammaslääkärin tuolissa koettuja tärinöitä. Eikä olotilaa helpottanut lainkaan se, että ensimmäinen lääkäri pyysi, tutkittuaan silmäni ensin, erikoislääkärin paikalle. Siinä odotellessa ehti jo monenlaista ajatusta miettiä, heittää lomahaaveet menemään ja ajatella mahdollista leikkausta ja sairaslomaa. Onneksi ei kuitenkaan niin, silmässä oli kaikki ennalllaan (onko se nyt hyvä, en tiedä, kun ei lopullista paranemista ole vieläkään tapahtunut). Edelleen ponnistelu on kielletty, lentämistä ei sentään kielletty. Seuraava kontrolli kolmen kuukauden päähän, retinalääkärille. Höh, enhän minä ymmärtänyt, mikä koko retinalääkäri on. Ajanvarauksessa kyselivät, olenko kenellä käynyt - no, seuraava aika varattiin minut leikanneelle lääkärille, se tuntuu turvalliselta. Vieläkin on sellainen "tärinä-olotila", toivottavasti joskus tulee päivä, ettei enää tarvitse näitä asioita miettiä.

- nojatuolia, touhua ja kolhuja

Wed, 22 Aug 2007 18:45:59 GMT

Tästä nyt sitten voisi aloittaa vanhan tuolin tarinaa. Vanhempia reilut kaksikymmentä vuotta palvellut nojatuoli saa kodissamme uuden elämän. Mitä mukavin tuoli istua, ehkäpä osansa mukavuuteen tuo nuoruuden muistot. Uusi kangas on valittu, tuoli sai tahtonsa läpi (vai lieneekö emäntä), ja kangas tulee olemaan viininpunainen. Aika verhoomoon on varattu lokakuulle. Mielestäni tämän jykevä rakenteisen tuolin verhoilun kustannuksetkaan eivät ole niin valtavat, kankaalle hintaa 250€ ja työn osuus uuden istuintyynyn kanssa 320€. Saamme sentään tuolin, jossa on luonnetta ja historiaa.

Puikelokin on saanut silmäkulmaansa. (Puikelo = autoni) Onneton minä eilen parkkeerasin sen työpaikan takapihalle, kuormalavojen lähelle. Ja niinpäs oli varastomiehen siirrellessä lavoja, korkea kasa kaatunut ja lava- tai kaksi pudonnut Puikelon konepellille. Nyt on sitten molemmilla sama silmä kipeanä, sekä ajopelillä että -naisella. Harmittavaa, mutta onneksi kyseessä on vain pelti, ei mikään elävä ja hengittävä. Kuitenkin oma rulianssi tästäkin asiasta. Ei se kyllä kauniilta näytä, lommo lokasuojassa, jäljet ajovaloissa ja puskurissa. Eikä taida olla mikään halpa korjaus, ei.

Matkaliputkin tulivat postissa. Loma lähenee, mukavaa. Tähän syksyn kiireeseen kaipaakin kyllä jo pientä taukoa. Sisustaminen kun kiihtyy näin syksyllä (mitenkähän se aina niin meneekin?), ja töitä riittää. Toisaalta mukavaa työn suhteen on se, että kesällä aherrettuja suunnitelmia toteutuu nyt kaupoiksi asti, ja sehän on aina mukavaa, nähdä suunnitelman toteutuvan. Tänään tuli sitten yksi sivutoiminen suunnittelupyyntö, johon suostuin. Vaikka olin päättänyt, että jätän ne pois kokonansa. Mutta jos nyt tämän, tällä kertaa, tekisi.

Harmillista, pikkuPikkusiskon blogi on hävinnyt jonnekin. Höh. Ei nyt saa lukea Veekula-päivityksiä. Voi. Toivottavasti se löytyy jostain, sieltä hukasta. Kyllä minuakin harmittaisi, jos vuoden kirjoitukset, kuvat häviäisivät. Tästä on tullut minulle jopa työkalu, löydän kuvat ja linkit näppärästi myös työtilanteessa. Nyt pitää koputtaa puuta....

aurinkoinen- ihana vapaapäivä

Wed, 15 Aug 2007 18:39:19 GMT

Tämän vapaapäivän olen saanut mukavasti kulumaan, monta pientä asiaa jotka tekevät lyhyestä irtiotosta pidemmän tuntuisen. Kaiman kanssa aamulla reippaana puoli kahdeksaan vesijuoksuun, päälle makeat kaakaot/teet ja sämpylät. Itselleni maistui se lähes puolimetriä pitkä täytetty sämpylä, kaima saman verran minua lyhyempänä tyytyi pienempään. Sovimme jo uudet session viikon päähän, jospa tästä saataisiin ihan tapa. Mukava vaihtaa kuulumisia, jutella niitä ja näitä, ja pohtia työhön ja sen tekemiseen liittyviä asioita.

Vanhemmilta saadun vanhan tuolin päällystysprojekti eteni siihen vaiheeseen, että sain arvion työstä ja kankaasta. Vielä tarkista toisen kankaan hinnan, se olisi mahdollista tilata työpaikan kautta ja ehkä niin edullisemmin. Sitten päätämme, mitä tuolille teemme. Minähän unelmoin jo upean punaisesta nojatuolista, mutta ehkä tyytyminen on suklaan ruskeaan. Kaunis väri sekin - ja ehkä hiukan järkevämpi. - Voikos nyt minulta paljon järjenkäyttöä tämän punaisen värin suhteen odottaa?

Mustasta Pörssistä mukaan tarttui MP3-soittimeen näppärät Nokian kaiuttimet- lähinnä matkaa varten, sekä kameraan toinen muistikortti. Mikäli sitä vallan intoutuu kuvaamaan reissullansa. Siis- matka tänään maksettu, ja kohta -vajaa kuukausi- sitä matkataan kohti uusia elämyksiä Montenegroon. (ihan vaan hiukan odotan tuota matkaa).

Kaupungilla päätin leikkiä turistia. Kamera käteen, ja kuvaamaan. Milloin mistäkin kuvakulmasta ja talosta. Lähinnä tähtäimeen näköjään osui vanhoja rakennuksia, enkö löydä kaunista kuvattavaa uusista rakennuksista? Mukava tapa katsoa kotikaupunkiaan uudella tavalla. Näin huomaa ja näkee asioita, joihin ei ole aiemmin joko aikaa tai viitseliäisyyttä tutustua. Tätä suosittelen itsekullekin. Kuvia lisää Oulu kansioissa

Hyvää kiinalaista ruokaa, jutustelua tuttujen kanssa (ihmeellisesti kohdalle sattui useampikin: puolituttu-Maiju, entinen-aikojen alusta- asikas, yrittäjäkurssilta Esko, asiakas-Arja ja Freija), hiukan vaateostoksia , parin sisustusliikkeen tavaroiden ihailua, kävelyä-kävelyä ja kävelyä. Päivä päättyi omalle etupihalle, musiikkia kuunnellen, lukien, kukista nauttien (kohta jo kosmoskukatkin kukkivat) ja aurinkoa palvoen.

piikittelevä vieras

Mon, 13 Aug 2007 18:43:30 GMT

Istuimme Muurarin kanssa rauhallisesti iltateellä, kun syrjäsilmällä huomasin jonkin varjon vilahtavan olohuoneen terassille menevästä ovesta. Luulin nähneeni harhoja, mutta niinpäs oli piikittelevä vieras piiloutunut ison nojatuolin alle. Siinäpä sitä sitten operaatiota, kuinka saada siili pois pirtistä.

Mukava piilopaikka löytyi paneliverhojen takaa, siellä nokka nurkkaanpäin kippurassa, niin eipä tulla kovin koskettelemaan. Olikohan siili ihastunut Muurarin keitokseen (palvatuista hirvenluista - lienee niissä lihaakin), keiton tuoksua (minusta se lähinnä haisee) riitti ihan koko kulmakunnalle saakka. No, ehkä jos se kelpaisi siilille, niin kelvannee Muurarille. Minä tämän sopan jätän syömättä.

Mitenkähän olisi ollut ihana herätä aamulla siilin tassutuksiin, jos tätä luvatonta sisääntuloa ei olisi huomattu. Tai jos vaikka olisin sattunut olemaan yksin kotona, en olisi uskaltautunut poistamaan siiliä. Hui.

Jarrut laitettiin kyllä kovasti päälle, mutta sauvaa käyttäen siili pääsi takaisin sinne minne kuuluukin. Kyllä se vaan pyöriskeli pitkään terassilla, taisi se palvi-lihakeitto saada sen pään sekaisin. Eipäs uskalla enää pitää takaovea auki, pianhan meillä on koko kulmakunnan siilit. Lisäksi ehkä sen keiton voi vast'edes jättää keittämättä.

muistojen erilaisuutta

Mon, 06 Aug 2007 19:07:36 GMT

Vaasan viikonloppu, traditioksi jo muodostunut, oli taas jälleen kerran virkistävä. Virkistävää oli mukava seura, tutut ihmiset. Ilman mitään suurempia pingotuksia. Aikaa oleskeluun, elämän ilmiöiden ihmettelyyn,muisteluun- lapsuuden ja nuoruuden. Kuinka eri asioita sitä perheen jäsenet muistavatkaan, toinen paikkaa toisen muistikuvaa.

Maisema oli taas mitä kaunein: meri ja vesi, hämärtyvä ilta, veneet horisontissa. Oleskelua vedessä, laiturilla, liikkumista ja liikkumattomuutta. Meren viileää syleilyä, saunan kuumia löylyjä. Keskusteluja, hiljaa olemista. Rauhoittumista ja riehaantumista.

Isovanhemmilla - papalla ja mummolla- aikaa lapsenlapsilleen, sisaruksilla toisilleen. Siskosten sipinöitä ja supinoita. Yhdessä tekemistä - ruokaa, syömistä, kahvittelua. Lepoa.

Ajomatkalla ajattelin, miksihän tämäkin vaiva pitää nähdä. Perille päästyäni muistin taas, miksi. Teimme leirin, olimme hetken ja palasimme arkiseen aherrukseen. Äiti ja veljensä -eno- muistelivat oman lapsuutensa pirtinpöytää, kymmentä lasta. Siinähän on ollut elämää, ääntä ja elämää.

Kiitos vanhemmille tästä yhdessä olon mahdollisuudesta!

kukkapenkin ihanuus

Thu, 02 Aug 2007 18:05:37 GMT

Minut on vallannut ihan kukkapenkki-höperyys.

Sellainen tunne, ja innostus, jota aiemmin en ole kohdannut.

Joka aamu on kiinnostavaa katsoa, kuinka monta unikkoa penkissä on auennut, montako uutta nuppua on noussut.

Tänä aamuna oli mukava lueskella Kalevaa, ja samalla ihastella unikkopenkin kaunista kukkaloistoa.

Tämä on todellakin jotain uutta, ja ehkä nyt voin ymmärtää puutarhastaan iloitsevista. Kiintoisaa onkin seurata, mitä penkissä tapahtuu, miten kasvu edistyy. Suurempi nautinto lienee kasvun seuraaminen, kuin valmis puutarha.

Epäilen, että tässä kukkapenkki-projektissani olen tehnyt virheenkin, liikaa kaikkea liian pienelle alueelle. Unikot ovat vallanneet alansa, ja miten käy kehä- ja kosmoskukkien.

Ehkä näistä virheistäkin oppii, ja seuraavalla kerralla tekee jo erilaisia virheitä.

Kukkia pitää kuvata joka aamu. Illallakin ehkä. Rankat sateet pudottavat herkät terälehdet, joten jokainen hetki on taltioitava. Iloksi syksyn ja talven pimeisiin hetkiin. Ehkäpä naapurit kohta hankkivat hoitoon määräyksen alati pientä kukkapenkkiään kuvaavalle. Kuvien käsittelyä opettelen samalla, erilaisia valmiita versioita Photoshop ohjelmalla.

sataa sunnuntai - paistaa sunnuntai

Sun, 29 Jul 2007 11:03:29 GMT

Sunnuntai,

ihan taas normaali sunnuntai.

Aamuinen vesisade, tällähetkellä kauniisti paistava aurinko.

Kukatkin näyttävät kasvaneen,

penkki unikoista-kehäkukista-kosmoskukista näkyy reuhahtaneen,

ehkä pitäisi hiukan harventaa...

mutta kun ei millään raskisi,

antaisin kaikkien kukkien kukkia.

Halvimmalla ostamani samettiruusut - ne joista minä en ole ikinä edes pitänyt-

ovat ihanan voimakkaan keltaisen oransseja, takapihallamme.

Vielä tässä kasvien kasvattamisessa on oppimista,

monta yritystä ja erehdystä edessä.

Tämä onkin minulle uutta,

pihan "sisustaminen".

Luonnosta saa, väreistä ja muodoista, monellaisia ideoita siirrettäväksi sisätilonen värimaailmaan.

Luonnon väriharmoniasta saan itselleni voimaa, ideoita suunnitteluun, värien käyttöön.

Muurari duunasi etupihan kivinurkkauksen uudelleen, aiempi versioni ei mennyt laatutarkastuksesta läpi.

Isoimmilla kivillä siitä tulikin kauniimpi,

mitenkähän saisi nuo välit kasvamaan sammalta ?

Takapihalla on tällähetkellä menossa sokkelin vierustan kiveyttäminen. Parannellaan sitäkin versioita.

Isompia ja pienempiä kiviä, röykkiönä.

Nyt alle jotain kangasta (olikohan se vedeneristykseen käytettävää) , muurahaismyrkkyä, isoja ja pieniä kiviä suloiseen sekamelskaan.

Muurari lausahti:

hänen elämänäsä kaikki vaiheet ovat pakkien varassa,

niin arjet kuin pyhät.

Pakkejan löytyy moneen junaan,

enhän minä niistä edes mitään ymmärrä.

Kuulemma kun nai rakennusmiehen, niin nai samalla kaikki ne pakit.

Niitä on riittänyt.

Onpahan millä töitä tehdä.

Tälle kesää emme ole vielä kertaakaan saaneet nauttia ulkona ruokailusta,ei ainoanakaan sunnuntaina.

Yleensä kerran tai kaksi kesässä saamme istuskella hyvän ruuan ääressä takapihan terassilla.

Etupihallamme ei varsinaista ruokailupöytää ole, tuolit ja pieni pöytä.

Ehkäpä pitäisi miettiä ruokailuryhmän siirtämistä etupihalle,

siellähän aurinko paistaa iltapäivisin.

Muuraria tämä ulkona-syömättömyys ei niinkään haittaa,

hänestä ulkona on aina joko kylmä, tai liian kuuma, tai liian kosteaa.

Eikä kukaan järkevä ihminen syö pihalla.

no, lomasta vielä

Tue, 24 Jul 2007 18:26:41 GMT

Kyllä se loma oli loppujen lopuksi ihan hyvä. Vaikka välillä menee valituksen puolelle, niin sään kuin muidenkin asioiden vuoksi.

Tärkeintähän lomassa on irtaantuminen arjesta, siitä jokapäiväisestä rutiininen pyörityksestä.

Mökillä se käy hyvin, asioita tehdään eri tavalla kuin kotona.

Ennenkaikkea mukavaa on myös hellittäminen "kaupunki-lookista". Päällä virttyneet lököttävät verkkarit, hiukset enemmän tai vähemmän epäjärjestyksessä, ripset vailla väriä ja huulet punaa.

Ihana oli laittaa ihan tavallista arkiruokaa : jauhelihakastiketta ja pottuja, munakastiketta ja pottuja, kanaa & riisiä. Taimenet olivat nyt sitten hiukan erilaisempaa herkkua. Muurarin mielestä mökillä saakin parhainta ruokaa, ei mitään kaupungin kotkotuksia. Kyllä se suomalainen perusruoka hyvistä aineksista rakkaudella tehtynä on hyvää.

Minustahan on niin ihanaa ja romanttista ulkona tulistelu, illalla piisitulet, puusauna, padassa lämmitetty vesi. No, Muurari sitä vastoin on sangen tyytyväinen loman loputtua halkojen kantamisen loppumiseen myös. Helppoahan se on, kun ei osaa kirvestä käyttää, odotella valmista tulistelua.

Puista, metsästä tuntuu saavansa voimaa. Katsoa niiden uljasta kasvua, kohden taivasta kurottautuen.

Kuunnella puun kaarnan alle, ihan jos sieltä jotain kuulisi. Tarinoita vuosien varrelta.

Jos joku naurahtaa puun halailulle, kokeilkoon vahvan, vanhan puun halaamista.

Siinä isommallakin habituksella varustettu kokee oman pienuutensa ja luonnon voimakkuuden.